Olin syöpäleikkauksessa 8.3.21 Päijät-Hämeen Keskussairaalassa koronapandemian leviämisvaiheen aikana. Plastiikkakirurgi muotoili rintakehäni ilmiasun uusteen uskoon, kun melanoomaksi osoittautunut luomi poistettiin alueelta tammikuun puolivälissä. Kiitos sairaalan ystävälliselle ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle. Kaikki meni viimeisen päälle tyylikkäästi – koronasta huolimatta.
Nyt tässä toipilaana ja jännityksellä tietenkin odotellen sitä, missä määrin tuo pahanlaatuinen sairaus oli ehtinyt levitä elimistössäni. Kainalon imusolmukkeet – ”vartioimusolmukkeet” poistettiin niiltä osin, kuin ennen leikkausta ja leikkauksen aikana radioaktiivisella aineella tehty imusuonikierron tutkimus antoi aihetta. Noin neljän viikon päästä saan tietoa hoitoni etenemisen seuraavista vaiheista – syöpäpotilaana.
Tutuksihan tuo syöpätautien hoito ehti tulla 27-vuotiaan tyttärenikin kautta, kun hänellä todettiin leukemia kesällä 2019 – ennen koronaa. Hän ehti saada kantasolusiirronkin tautinsa hoidoksi marraskuussa 2019. Sytostaattihoidot sitä ennen opettivat meille infektioeritystä, mikä osaaminen oli jo sisäistetty, kun siitä tulo normi kaikissa ihmiskontakteissa maaliskuussa 2020. Tyttäreni on toipunut hyvin ja jatkaa innolla opiskelujaan koronan keskellä etänä Helsingin yliopistossa.
Oman syöpäni kohtaaminen tuntui henkisesti helpommalta. Olen huomannut silti, että lujille se ottaa läheisissäni. Ehkä ammattini lääkärinä on opettanut tyyneyttä ja pragmaattisuutta siitäkin huolimatta, että sanotaan suutarin lapsen olevan ilman kenkiä!
Tässä vaiheessa saatan todeta, että kun alkaa rytistä, rytisee kunnolla. Kaiken tuon tyttären syövän tunnemyrskyissä molempien polvieni nivelrikot ehtivät vaiheeseen, jossa tekonivelet molempiin polviin tulivat välttämättömiksi. Ensimmäisen sain paikalleen helmikuussa 2020, toisen lokakuussa 2020. Rintakehäoperaatiosta toipumisen keskellä siis kävelyharjoittelut jatkuvat.
Eli eteenpäin on elävän mieli – sanotaan. Pääsee samalla puhumaan entistäkin monipuolisempana kokemusasiantuntijana suomalaisen terveydenhuollon tilasta. Vaikka Mehiläisvetoinen Harjun terveys ilmestyi Lahteen, sen mukana ei romuttunut kaikkein tärkein – korkeatasoinen julkinen lääketieteellinen erityisosaaminen, jonka hedelmistä olen saanut nauttia pääsemällä pikkuhiljaa taas jaloilleni ja lähtökuoppiin taistelussa syöpää vastaan.
Tiedossani jo on, että melanoman ennuste on viime vuosina hurjasti parantunut hoitojen kehityksen ansiosta. Primaarikasvain saneerataan, kunnolla. Jälkiseuranta ja hoito ohjelmoidaan kunkin tapauksen mukaan yksilöllisesti.
Olen ehtinyt eläköidyttyäni toimia jo 10 vuotta Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton puheenjohtajana. Roolinani on ollut puhua vammaisten edunvalvonnan puolesta. Olen oppinut ymmärtämään, mikä voima ja hiljainen tieto on porukoissa, jotka yhdessä paikallisyhdistyksissään ja kerhoissaan toimivat porukassa toinen toistaan tukien.
Korona laittoi kerhot katkolle ja ihmiset eristyksiin toisistaan. Juuri nyt taas julistettiin sulku tapaamisille koko yhteiskunnan ja meidän ikäihmisten turvallisuuden nimissä. Vuosi sitten maaliskuussa yli 70-vuotiaat määrättiin pysymään kotioloissa. Korona jyllää nyt jo ainakin kolmatta aaltoa, ellei jo neljättäkin. Virus muuntuu entistä ärhäkämmin tarttuvaksi. Meidän on pakko pitää huolta toinen toisistamme.
Onneksi valoa on jo tunnelin päässä. Huomattava osa yli 80-vuotiaista alkaa olla rokotettuja koronaa vastaan. Yli 70-vuotiaiden rokotukset ovat alkaneet useilla paikkakunnilla vanhemmasta päästä alkaen ja nuoremmatkin riskiryhmiin kuuluvat ovat alkaneet saada rokotteita.
Maamme yhdistysten, yritysten, kunnallisten ja valtion organisaatioiden toimintaa on pyöritetty etäkokousten varassa nykyistä digitekniikkaa käyttäen. Näyttää siltä, että tässä on vielä polkaistava eläkeläisille ja vammaisille etäkerhotkin pystyyn koronarajoituksien asteittaista purkautumista odotellessa. Olen tarjonnut ideaa jo Lahden Eläkeläisille. Yritän nyt haastaa meitä sairauden ja leikkauksen jälkitilan runtelemia etäkerhoihin ja kokemuksen vaihtoon netissä, kun on taas liikkumisrajoitukset päällä ja kroppaakin ”runneltu” sopivasti että kuntoutumisessa on pakko edetä pienin askelin.
Koronan kynsissä on harmittanut eniten kolmannen sektorin eli mm vammais- ja eläkeläisjärjestöjen kohtalo. Jonkinlaista koronaelvytystä mekin kaipaisimme, että saisimme viranomaismääräysten seurauksena pakotettujen sulkujen taloustappiot korjattua ja elämänuskoa syövistä ja muista sairauksista toipuviin.