19.12.1947 isäni kävi hevosella hakemassa kätilön todistamaan elämäni ensi parkaisua syntymäkotiini. Noina vuosina suuret ikäluokat syntyivät Suomeen. Kotisynnytyksiä oli paljon, terveyssisaret tekivät kotikäyntejä. Suuri osa maaseudusta – myös lapsuudenkotini olivat ilman sähköjä. Autolla ajokelpoisia teitä ei ollut, mutta sodan jälkeisen jälleenrakennuskauden optimismia oli ilmassa. Oli talkootyötä. Maalaiskylät kuhisivat ihmisiä, etenkin lapsia. Oli maaseudun yhteishenkeä.
Terveydenhuollon perusominaisuuksiin kuuluivat kotiin vietävät palvelut. Niihin kuuluivat synnytyspalvelut, terveyssisarten kotikäynnit ja jopa kunnanlääkärin kotikäyntejä. Kunnanlääkäreitä tosin oli harvassa tuohon aikaan.
Sitten tuli aika, kun lääketiede alkoi kehittyä suurin harppauksin. Terveysteknologian hyväksikäyttö alkoi vaatia erityisosaamista. Tieto-taito ja laitteet keskittyivät suuriin sairaaloihin, 1970-luvulta alkaen terveyskeskuksiin. Tiestö parani. Äkisti sairastuneita ihmisiä alettiin kuskata ambulanssilla ja myöhemmin jopa helikopterilla erikoissairaaloihin tehokasta ensiapua ja hoitoa saamaan. Myöhemmin palo- ja pelastuslaitoksen palvelut kehittyivät maata kattaviksi. Ambulanssien varustelutaso ja sairaankuljettajien koulutustaso alkoivat kehittyä. Todennäköisyys onnistua elvytyksessä sydänpysähdyksen jälkeen paikan päällä ennen kuljetusta alkoi kasvaa.
Tuo aika oli oman lääkäriurani nuoruutta. Mieleeni jäi yksi hellyttävä muisto juukalaisessa ravintolassa. Paikalla ollut minulle tuntematon mies halusi tarjota välttämättä konjakin. Hän perusteli tahtoaan – pelastit minun henkeni!
Tällaisia sattumuksia tapahtui jo 1970-luvun terveyskeskuksessa, missä oli terveyskeskuksen oma ambulanssi ja elvytystaitoinen henkilökunta ambulanssissa. Silloin tällöin muistan joutuneeni ambulanssilääkäriksi elvytyksen jälkeen, kun potilas piti kuljettaa lähes 100 kilometrin päähän sairaalaan jatkohoitoon.
Tämän päivän soteuudistuksen yksi iso jo toteutumassa oleva tavoite on nykyaikaisten terveyspalveluiden vieminen ihmisten koteihin ja pelastuspalveluiden integroiminen osaksi ensihoitopalveluita. Se alkoi akuuttien ensihoitopalveluiden kotiin viemisestä, mikä lisäsi ratkaisevasti ihmishenkien pelastamismahdollisuuksia kaikenlaisissa akuuttitapauksissa, kuten sydänpysähdyksissä, aivoinfarkteissa ja liikenneonnettomuuksissa. Yhä enempi alettiin oppia hoitamaan akuuttitilanteita paikan päällä niin, että potilaan jatkohoito saattoi jatkua turvallisesti kotona.
Liikenneyhteydet ja tietoliikenneyhteydet ovat ratkaisevalla tavalla parantaneet kotiin vietävien palvelujen tehokkuutta, sillä ensihoitoyksikkö pystyy turvautumaan paikan päällä kunkin lääketieteen alan akuuttiin erityisosaamiseen etäkonsultaatioiden avulla, kun paikan päällä on moniammatillinen tiimi, joka pystyy toimimaan etäkonsultaatioiden tukemana.
Näin potilaiden kuskaaminen sairaalaan on alkanut mm Päijät-Hämeessä selvästi vähentyä vahvistuneiden kotiin vietävien palveluiden ansiosta. Apu tulee suoraan ihmisten luo. Jatkohoito voidaan suunnitella paikan päällä tehtyyn luotettavaan diagnostiikkaan perustuen. Uudenlainen ajattelutapa kotiin vietävien palveluiden tuottamisessa on alkanut laajentua mm ikäihmisten palveluihin.
Olen itsekin päässyt kerran nauttimaan kotiin vietävien ensihoitopalvelujen osaamisesta. Ensimmäisen polveni tekonivelleikkauksen jälkeen puhkesi omituinen ”urtikaria” oireyhtymä. Naama turposi. Kieli kävi paksuksi ja alkoi tuntua siltä, että nyt on hätä. Vaimoni ja tyttäreni kauhistuivat ja soittivat hätäkeskukseen. Sieltä tuli nopeasti yksikkö katsomaan tilannetta. Olin ehtinyt napata jo kyypakkauksesta hydrokortisonia, kun tilanne itsestänikin tuntui uhkaavalta. Kun ensihoitotiimi tuli, tilanne oli jo helpottamassa. He tutkivat tilanteeni asianmukaisesti, antoivat jatkohoito-ohjeet ja ohjeet myös siitä, että uudestaan saa kutsua, jos tilanne pahenee. Ei tarvinnut kutsua.
Näyttää siltä, että kotiin vietävien palveluiden valikoima laajenee digitalisaation myötä. Aikaa myöten ihmiset voivat ottaa kotoa käsin reaaliaikaisen yhteyden omalla läppärillä tai muulla mobiililaitteella erikoisyksikköön joko akuutisti tai suunnitellusti ajanvarauksella ja pitää etävastaanoton. Tällainen malli on jo alkanut kehittyä Pohjois-Suomessa. Yritin itsekin vielä työssä ollessani edistää toimintamallia päihdepalveluissa, kun erityisosaamista oli harvassa. Saimme aikaan moniammatillisten tiimien videokonsultaatiot parikymmentä vuotta sitten vallinneella teknologialla. Tuolloin tuo idea ei vielä laajentunut. Tekniikka on kuitenkin kehittynyt ja osaaminen laajentunut, ehkä ajatuksetkin etäkonsultaatioista kehittyneet
Päijät-Soten toimitusjohtaja Erhola kertoi viikko sitten Lahden valtuustoseminaarissa, että ensihoidon kuormitus on alkanut vähentyä. Niin on tapahtunut myös sairaansijakuormituksessa. Syyksi tähän hän nosti kotiin vietävien palvelujen kehittymisen. Erhola liputti selkeästi myös soteuudistuksen puolesta. Näin siksi, että palvelujen integraatiossa on päästy Päijät-Hämeessä jo hyvään alkuun siten, että synergiaedut alkavat vaikuttaa taloudessa.
Siitä viimeistään poliitikot ovat hyvillään. Kaikki me tiedämme toisaalta, että koronan aiheuttama ihmisten käyttäytymisen muutos vähensi merkittävästi ylähengitystieinfektioita, mitkä oireet ovat erittäin yleisiä akuuttien päivystyspalveluiden kuormittajia. Ehkä koronapandemian torjunnallakin on ollut oma vaikutuksensa. Mutta silti – yhteiskunnallista edistystä juuri nyt on kotiin vietävien palveluiden monipuolinen kehittäminen. Se on oikeasuuntainen vastaveto vuosikymmeniä jatkuneelle palvelujen keskittämisen politiikalle.