Elämä yllätti ja heitti minut valtiosihteeriksi. Eräänä kesäkuisena maanantai-iltana vastavalittu sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut moisesta tehtävästä. Olinhan minä. Hieman hämmentävä mutta ennen kaikkea jännittävä ja suunnattoman innostava käänne!
Innostavaa on myös se, että Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa sukupuolten tasa-arvo ja ihmisten yhdenvertaisuus ovat niin voimakkaasti esillä. Hallitusohjelmassa on yli 60 suoraa tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuskirjausta. Lisäksi on voimakas eetos siitä, että tasa-arvonäkökulman on läpäistävä kaikki toiminta kotimaisesta politiikasta EU:n budjetin laatimiseen. Todellinen käänne tämäkin, kun vertaa edelliseen hallitukseen, jonka ohjelmassa tasa-arvo kuitattiin toteamalla, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”.
Lukemattomista hallitusohjelman toinen toistaan tärkeämmistä kirjauksista erityisen innoissani olen muutamista. Etenkin kirjaus palkka-avoimuuden lisäämisestä lämmittää mieltäni. Suomalaiseen kulttuuriin on iskostunut eriskummallinen rahasta puhumisen vaikeus. Ymmärrys palkkojen määräytymisperusteista on heikkoa, ja koska palkoista ei puhuta, rakenteelliset vinoutumat sekä suoranainen palkkasyrjintä ei hevin tule näkyväksi. Palkkatietoisuus ei näin parane eikä ongelmiin pystytä puuttumaan.
Tutkimusten mukaan perusteettomat palkkaerot ovat vähäisimpiä työntekijöiden keskuudessa ja kasvavat siirryttäessä toimihenkilöihin ja edelleen johtajiin. Tasa-arvolain nykyinen kirjaus palkkakartoitusten tekemisestä työpaikoilla on osoittautunut liian lepsuksi eikä se ole tuonut riittäviä työkaluja palkkaerojen selvittämiseen ja purkamiseen. Etenkin yksittäiset kuopassa olevat palkat mutta myös rakenteellisemmat palkkavinoumat on edelleen liian helppo piilottaa palkkakartoituksessa palkkojen keskiarvoihin.
Argumentit palkka-avoimuutta vastaan eivät ole järin vakuuttavia. Usein kuulee sanottavan, että työpaikoilla syntyy kateutta ja kyräilyä, jos palkkatiedot avataan. Tämä on höpöpuhetta. Julkisella sektorilla palkkatiedot ovat jo nyt julkisia eikä työpaikkojen arki ole siitä kyräilyksi muuttunut.
Ihmiset eivät myöskään ole niin tyhmiä, etteivätkö ymmärtäisi perusteettoman ja perustellun palkkaeron merkitystä. Jos tekee enemmän, vaativampaa ja vastuullisempaa työtä, on perusteltua saada enemmän palkkaa kuin tekemällä vähemmän vaativaa työtä. Kyräilyä ja epäluuloisuutta syntyy siitä, että työpaikoilla epäillään, arvaillaan ja juoruillaan palkoista eikä asioita pystytä avoimesti ja asiallisesti selvittämään ja perustelemaan.
Palkka-avoimuus pelottaa, jos on epäilys siitä, että vinoutumia tai palkkasyrjintää löytyy. Niiden korjaaminenhan vaatii rahaa. Mutta jos palkat ovat kautta linjan perustellussa suhteessa toisiinsa, ei liene syitä salata ja piilotella palkkatietoja.
Palkka-avoimuus olisi totisesti kaivattu käänne suomalaisilla työmarkkinoilla.
Saila Ruuth
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten puhenainen ja sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen valtiosihteeri