Jyväskylän kaupungissa lähdettiin mukaan miehiseen tornikisaan. Nyt kun esimerkiksi Pasilassa ja Tampereella nousee mitä hurjimpia rakennelmia rautatieasemien päälle ja urheilukomplekseja erityisesti kokoomuksen tuella, pitää tietysti Jyväskylänkin päästä tähän isojen poikien kerhoon mukaan.
Niinpä kun keskustassa sijaitsevan urheilualueen, Hippoksen, rakennuksista osa on ollut jo tiensä päässä, ja osa tulee olemaan muutaman vuosikymmenen päästä, keksittiin idea. Ollaan liikunnan huippukeskus. Rakennetaan MM-kisatasoinen kompleksi ja Suomen Urheilupääkaupungille sovelias komea pytinki. Liikkeelle lähdettiin siitä, että haettiin sijoittajia hienoilla havainnekuvilla.
Pian alkoi käydä ilmi, että edustus, lobbaus ja sijoittajien hankinta olikin ehkä koko hankkeen olennaisin sisältö. Esimerkiksi, kun hanketta ensimmäisen kerran esiteltiin valmistelun alkuvaiheessa, kysyin vammaisurheilun huomioimista. Vastaus oli, että invavessat kyllä löytyvät. Annoin palautetta Suomen vammaisurheilun kansainvälisestä menestyksestä. Samassa yhteydessä kysyimme vasemmistoryhmänä sukupuolivaikutusten arvioinnin perään, ja se luvattiin ottaa esiin.
Hissuksiin alkoi tulla esiin asioita, joista nousi lisäkysymyksiä. Keskeisiä oli kolme. Miten hanke huomio muut, kuin huippu-urheilijat? Miten hanke huomioi esimerkiksi pienten lasten vanhemmat, perheet, lasten ja nuorten liikunnan, tyttöjen ja poikien tilankäytön? Miten on huomioitu liikuntajärjestöjen oma varainhankinta. Vastaukset olivat, noh, epämääräisiä.
Hankkeen suureellinen valmistelu karahti lopulta karille. Ehkä näin tapahtui koronan takia, mutta erityisesti sen vuoksi, että liikunta- ja urheilujärjestöt oli valjastettu hankkeen maksajiksi vailla niiden omarahoituksen hankintamahdollisuuksia. Kaikki hankkeen tilat oli alistettu ulkoistetulle cateringtoiminnalle.
Vastaukset kysymyksiin olivat huojuvat. Viime keväänä, kun hanke oli pitkällä, meille jo kerrottiin, että suvaus oli tekeillä, mutta marraskuun valtuustossa kävi sitten taas ilmi, ettei sitä voitu tehdä. Viranhaltijan mukaan ”henkilö, joka sen olisi voinut tehdä olikin saavuttamattomissa”. Nostin asiasta metelin seuraavassa valtuustossa, ja asiaa kannattamaan riensi myös kokoomus, sillä sen vahvasti tukeman hankkeen kumoamisen riski leijui ilmassa.
Hippoksen jatkotyöstö sai äänestyksessä taakseen valtuuston enemmistön. Sen jälkeen esitin ponnen, jonka mukaan hankkeen tässä vaiheessa on viimein syytä tehdä sukupuolivaikutusten arviointi. Viranhaltija ilmoitti, että heti kun tiloista on suunnitelmat, se tehdään. Tuntui, että koko valtuustosali humahti virtuaalisesti. Pyysin puheenvuoron ja sananmukaisesti totesin: ”Ei, ei ja ei, se tehdään nyt”. Tässä vaiheessa kaupunginjohtaja pyysi puheenvuoron ja antoi sanansa.
Oliko kyseessä onnellinen loppu? En tiedä. Sen tiedän, että koskaan ei ole sukupuolivaikutusten arviointi ollut tällä tavoin painamassa kaupunkimme merkittävän rakennushankkeen päätöksessä.
Irma ”Ipa” Hirsjärvi
Kirjoittaja on jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu ja Keski-Suomen maakuntavaltuutettu, Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja ja EAPN-finin hallituksen jäsen, joka myös maalaa ja kirjoittaa..