Minna Majaniemi
Aloitin tänä vuonna viidennen vuoteni yliopistolla. Uuden oppiminen ja tiedon imeminen on aina ollut yksi suurimmista iloistani. Kahlasinkin valtiotieteellisen tiedekunnan peruskurssit läpi opintojeni alkuaikoina suurella innolla. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että kursseilla tulisimme lukemaan pääasiassa kuolleiden valkoisten miesten tekstejä.
Audre Lorde kysyy esseessään The Transformation of Silence into Language and Action (1977), miksi mustien vaikuttajien ajatusten opettaminen on niin hankalaa. Lorden mukaan monet ajattelevat, etteivät voi millään opettaa mustien naisten ajatuksia, sillä heidän kokemuksensa elämästä ovat niin erilaisia. Samaa aikaa monet naiset, muut ei-miehet ja moniin muihin vähemmistöihin kuuluvat ovat viettäneet vuosia opettaen Platonia, Shakespearea ja Smithiä. Mitä yhteistä näillä ajattelijoilla sitten on heidän kanssaan?
Olen lukenut lukemattoman määrän tekstejä, joissa käsitellään yhteiskuntaa, valtaa ja eriarvoisuutta. Kuitenkin vähemmistö näistä teksteistä on ei-miesten ja ei-valkoisten kirjoittamia. Monella kurssilla olen törmännyt siihen, että kurssin näkökulmien todetaan olevan esimerkiksi eurosentrisiä ja tämän vuoksi puutteellisia. Näkökulmien yksipuolisuus kyllä tiedostetaan – mutta asialle ei tehdä mitään.
Yksipuolisen, valkoisen ja miehisen opetusmateriaalin oikeutukseksi tuntuu riittävän se, että vinoutuneisuuden olemassaolo todetaan ääneen. On aina yhtä karmivaa, kun tämän jälkeen luennoitsija jatkaa ongelman uusintamista opettamalla samoja näkökulmia, jotka hän juuri nimesi ongelmallisiksi. Lähes jokainen valtiotieteellisen tiedekunnan kurssi sivuaa valtaa jollain tavalla. Samaan aikaan ollaan kuitenkin sokeita omalle vallankäytölle.
Mikä on syynä sille, että yhteiskuntatieteiden kaanoniin hyväksytään vain pääasiassa eurooppalaisten miesten tekstejä? Yhteiskuntatieteiden kaanon ei ole muuttunut siitä huolimatta, että esimerkiksi sukupuoli on tullut olennaiseksi osaksi tutkimusta. Lorden mukaan varastamme identiteettimme sekä itseltämme että muulta maailmalta hyväksymällä vain tietynlaisten henkilöiden ajatukset osaksi normia.
Yliopistot kuvailevat itseään yhteiskuntaa uudistavana voimana. Kieltäytyessämme kuuntelemasta eri ihmisryhmiä kieltäydymme kuitenkin oppimasta uutta. Mikään ei muutu niin kauan, kuin opettajat toimivat kursseilla vanhan maailman kaanonin portinvartijoina. Kysyntää vähemmän vinoutuneelle ja tasapuolisemmalle opetukselle on kuitenkin paljon. Esimerkiksi kansalaisaloite antirasistisen näkökulman lisäämisestä opetussuunnitelmiin on kerännyt jo paljon kannatusääniä. Ruohonjuuritason viestin toivoisi kantautuvan myös opetuksesta päättävien korviin.
Minna Majaniemi
Kirjoittaja on talous- ja sosiaalihistorian maisteriopiskelija ja Vasemmistonaisten Valtikan jäsen
Linkki kansalaisaloitteeseen:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/6764