Tarja Tapio
Mainonta, kuluttaminen, niihin perustuva elämäntapa on vaikutuksiltaan vaarallista. Se saa uskomaan, että ainoastaan tietyllä tavalla kurvitettu, peitelty, siloteltu ja pakkeloitu nainen on Nainen. Tämä koskee naisia kaikissa ikäryhmissä, jopa lapsia, tyttöjä. Samalla kun tuotetaan ja tuetaan käsitystä Naisesta, jota meidän kaikkien on kaikin tavoin tavoiteltava, luodaan se toinen. Se toinen, joka ei voi tehdä valintoja, joka ei ole Nainen. Ja jolle ei ole sijaa.
”Kolmas ikä” -ajattelu tuli tilanteeseen, jossa oivallettiin, että ihmiset elävät entistä pitempään ja terveempinä ja heillä on ansiotyöstä eläkkeelle siirtymisen jälkeen paljon vapaa-aikaa, varallisuutta ja monenlaista kyvykkyyttä sekä pääomaa: kulttuurista, sosiaalista, poliittista ja tietysti taloudellista. Nämä pääomat, erityisesti se taloudellinen, mahdollistavat monenlaiset uudelleenmäärittelyt. Useimmiten nämä uudelleenmäärittelyt tapahtuvat kulutusvalintojen kautta: uusi harrastus, uusi maailmankolkka, uusi rakkaus, uusi ulkonäkö ja muoti. Valintojen tekeminen ja toiveiden toteuttaminen edellyttää tietysti varallisuutta. Sitä myös suomalaisilla on; siis osalla suomalaisista, naisistakin.
Sitten ovat ne toiset naiset, tavalliset naiset, hoivatyöläiset, pienipalkkaiset, yksinelävät, yksinhuoltajat, leskivaimot, kissamummot ja ovisilmäakat. He, joille kolmas ikä ei mahdollista uusia poikaystäviä, etelänmatkoja, mekkoja ja pakkelia. He, joille kolmas ikä tarkoittaa pienipalkkaisuuden tai työmarkkinatukioikeuden päättymistä onnettoman pieneen eläkkeeseen, josta pitäisi vielä kustantaa aikuisten lasten pakollisia menoja.
Jos kuluttamiseen perustuva elämäntapa saa meidät yhdessä pitämään totena, että vain tietyllä tavalla vanheneva nainen on Nainen, missä on se toisen naisen paikka? Sen, jolla on se tuulipuku ja pullopussi ja ikuinen nälkä. Siis ikähän on vain rivi numeroita, eikä vanheneminen saa näkyä ruumiissa; se ei saa ruumiillistua. Pakkeloitu, voideltu, raakattu, treenattu, puunattu ja pöyhitty, ikään katsomatta, se on se oikea Nainen, naisellinen. Mitä on tämän toisen naisen naiseus, jos markkinat ja mainonta antaa sijaa vain sille toiselle Naiselle. Onko tämä toinen nainen olemassa vain Kelan tilastoissa ja soskun aulassa, kaljabaarissa ja bussipysäkillä.
Kun tutkitaan ja tarkastellaan naiseutta, pitäisi puhua myös köyhän naisen vaihtoehdottomasta elämästä. Siitä, joka on kaukana Naisen kolmannen iän mahdollisuuksia täynnä olevasta, uuden vapauden ajanjaksosta. Se toinen nainen tuskin jaksaisikaan sitä mitä Nainen. Köyhyys uuvuttaa, se väsyttää ja vie itsetunnon, se vanhentaa liian aikaisin, sanotaan.
Yhteiskunnallisesti vaarallisinta on se, että nämä kaksi naista eivät enää puhu keskenään. Heidän todellisuus ei kohtaa. Silti Nainen määrittelee ja määrää sen toisen naisen kohtalosta ja ihmisarvosta niin politiikassa, työmarkkinoilla kuin kuluttamisessakin. Taloudellisen resurssin puute johtaa vaihtoehdottomuuteen ja toiseuteen; ja köyhyys vie loputkin. Jos nämä naiset etääntyvät toisistaan, katoaa solidaarisuus, tarinat eivät enää kohtaa, eikä niitä jaeta. Jos tarinoita ei enää jaeta, ei toista voi ymmärtää. Jos toista ei ymmärrä, on välillä kuilu, ja se kuilu on kamala; näin myös Naisen ja sen toisen välillä.
Tarja Tapio
Kirjoittaja on sosiologi, entinen Vasemmistonaisten valtikan jäsen ja entinen Vasemmistoliiton Lapin piirin varapuheenjohtaja.