Matti Semi
Syksyn työmarkkinakierrosta ollaan hurauttelemassa käyntiin ja nyt on tärkeä puhua naisvaltaisten alojen palkoista ja niiden ostovoimasta. Tilastokeskus tiedotti elokuussa, että Suomen kansantalouden tuotanto supistui kesäkuussa 0,5 prosenttia vuoden takaisesta, mikä johtui palvelualojen tuotannon supistumisesta. Yksi arvio tämän kehityksen syyksi on kilpailukykysopimukseen sisältyvä julkisen, naisvaltaisen sektorin lomarahojen leikkaus.
Naisen euron arvo oli viime vuona 83,7 senttiä. Finlayson aloitti kampanjan, jossa naiset olisivat maksaneet syyskuussa viikon ajan 17 prosenttia vähemmän tuotteista. Mielestäni on hienoa, että lähes 200 vuotta vanha suomalainen yritys kantaa vastuuta merkittävästä tasa-arvo-ongelmasta. Tällaista rohkeutta näkisi yritysmaailmassa mielellään useamminkin. Kampanja muutti kuitenkin mainontaansa, koska sen voidaan tulkita olevan tasa-arvolain vastainen. Kauppatavaroiden osalta naisia ei siis saa laittaa edes suhteessa ostokykyyn tasa-arvoiseen asemaan.
Erot mies- ja naisvaltaisten alojen palkkauksessa on edelleen kuitenkin tosiasia. Ongelmaa ei ratkaista pelkästään sillä, että yritetään saada naisia koulutettua mahdollisimman paljon miesvaltaisille aloille. Ydinkysymys sen sijaan on, miksi juuri naisvaltaiset alat monesti ovat pienipalkkaisia, vaikka niiden työtehtävissä vastuu painaa ja pitkääkin koulutusta tarvitaan.
Osallistuin elokuussa Kansanedustajat päiväkodissa – teemaviikkoihin ja vierailin varkautelaisessa päiväkodissa. Vierailulla konkretisoitui hyvin se, miten tärkeää työtä päiväkodeissamme tehdään meidän omaa ja lastemme tulevaisuuttaa ajatellen. Varhaiskasvatuksesta alkaa toivottavasti koko elämän jatkuva oppimisen polku. Päiväkodeissa lapset oppivat myös elämässä hyvin tärkeän taidon, eli ryhmässä toimimista erilaisten ihmisten kanssa.
Keskusteluissa päiväkodin henkilökunnan kanssa tuli esiin merkittävä ongelma. Erityislastentarhanopettajista on suuri pula. Erityisopettajat hakeutuvat koulupuolelle, koska erityislastentarhanopettajan palkka ei ole kilpailukykyinen. Koulutus kuitenkin on yhtä vaativa.
Pitää muistaa, että lapsissa on meidän tulevaisuus. Tiedämme, että syrjäytyminen voi alkaa jo pikkulapsivaiheessa, joten erityistä tukea saavien lasten auttaminen on parasta ongelmien ennaltaehkäisyä. Siksi lasten varhaiskasvatukseen tarvitaan pätevät opettajat, joiden palkkaus vastaa koulutustasoa ja osaamista!
Kilpailukykysopimuksen takia palkankorotusten kohdentaminen erityisesti naisvaltaisille aloille on entistä akuutimpi kysymys. Kun julkisen sektorin työntekijöiltä leikattiin kolmannes lomarahoista, näkyy päätös erityisesti naisten vuosiansioissa. Kiky-sopimus on palkkatasa-arvon este!
Vasemmistoliitto jäi yksin vastustaessaan sopimusta. Ihmettelenkin, miten muiden puolueiden edustajat perustelevat itselleen sen, että tasa-arvoisesta palkkauksesta voidaan joustaa kilpailukyvyn nimissä.
Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara nosti syyskuun alussa Talouselämä-lehdessä esiin tärkeän näkökulman. Aikaisemmin sukupuolten palkkaeroa oli mahdollista lieventää erilaisilla naispalkkaerillä, kun tehtiin keskitettyjä sopimuksia. Seuraavat sopimukset jokainen ala neuvottelee omassa pöydässään. Nyt jos koskaan tarvitsemme siis solidaarista palkkapolitiikkaa, sillä palkkaeron pienentämiseksi merkittävimmät korotukset on kohdennettava naisvaltaisille aloille. On mentävä yli sen tason, minkä naisvaltaiset alat menettivät kiky-sopimuksessa.
Matti Semi
Kirjoittaja on kansanedustaja.