Helsingin Sanomat (29.10.) uutisoi eduskunnan keskustelukulttuurin muuttumisesta ivallisempaan suuntaan. Jutussa mainittiin, että puheenvuoroista on tullut napakampia ja samalla sellaisia, josta saa napattua tarpeeksi lyhyen somejakoon soveltuvan heiton. Sosiaalisen median aikakaudella twiittailun kaltainen sanailu on toki viihdyttävää seurattavaa, jos keskustelu pysyy hyvän maun rajoissa. Näin ei eduskuntaryhmien puheenjohtajien mukaan mitä enenevissä määrin ole.

Olen pohtinut jo pitkään kokonaisvaltaisesti poliittisen keskustelun muutoksen ilmiön huolestuttavuutta, erityisesti politiikkaan osallistuvien naisten näkökulmasta. Häirintä, vihapuhe, maalittaminen, seksismi on teemoja, joihin törmää jatkuvasti uutisoinneissa ja sosiaalisen median päivityksissä erityisesti nuorten poliittisesti aktiivisten naisten kohtaamana. Hiljattain julkaistu Peking +25 -kansalaisjärjestöraportissa todetaan, että kansanedustajien keskuudessa teetetyn ensimmäisen tasa-arvoselvityksen mukaan yli 70 prosenttia vastanneista kertoi saaneensa suoria uhkauksia sosiaalisessa mediassa, niistä naisten saamat uhkaukset olivat usein luonteeltaan seksuaalissävytteisiä.

Suomessa toimii kansanedustajien lisäksi ympäri maan tuhansia kuntapäättäjiä, joiden kohtaamasta häirinnästä ei vielä ole tehty vastaavanlaista tasa-arvoselvitystä kuin kansanedustajien keskuudessa. Kuntapäättäjätkin ovat joutuneet kokemaan epäasiallista kohtelua ja joutuneet häirinnän kohteeksi luottamustoimia hoitaessaan. Häirintä ja vihapuhe ovat demokratian kannalta todella huolestuttavia ilmiöitä, sillä ne nostavat kynnystä osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Työelämään ja esimerkiksi kuntien päättävien elimien valmistelijoiden ja virkavastuullisten suhteen meillä on selkeät puuttumisen pelisäännöt työpaikoilla tapahtuvaan häirintään joka tulee suoraan työturvallisuuslaista. Olisi syytä selvittää häirinnän sukupuolittuneisuutta ja ilmiön laajuutta tulevaisuudessa, jotta siihen osataan löytää tarpeelliset puuttumisen keinot.

Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta sai toimeksiantona laatia luottamushenkilöiden häirintätapausten käsittelemisen luottamuselimissä -ohjeistuksen. Se valmistui keväällä 2018 kun kaupunginhallitus hyväksyi ”Arvostava vuorovaikutus ja luottamushenkilöiden häirintätapausten käsitteleminen luottamuselimissä” -ohjeen, joka on muuten ensimmäinen laatuaan Suomessa ja kaiketi koko Euroopassa. Sen lähtökohtana on tuoda esiin sitä, kuinka arvostuksen kokemus, työrauha ja jokaisen oikeus hoitaa luottamustoimiaan ilman häirintää ja epäasiallista kohtelua. Espoossa luottamushenkilöiden häirintätapaukset käsitellään ohjeistuksen mukaan sovitteluperiaatteella, jossa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan puheenjohtajalla on keskeinen rooli.

Jotta toimintamalli saadaan leviämään ja siitä hyödytään muuallakin: Haastan jokaisen Suomen kunnan laatimaan yhteistoiminnassa luottamushenkilöiden kanssa vastaavanlaisen ohjeistuksen ja toimintamallin, joka on ensimmäinen askel kohti häirintävapaita kunnallisia luottamustehtäviä.

Silla Kakkola

Kirjoittaja työskentelee Vasemmistoliiton naispoliittisena asiantuntijana ja on Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsen.