Kaisa Korhonen
Olen miesasianainen aina kun puhutaan siitä, että miehen on saatava tasa-arvoinen asema perheessä. Isällä on sama oikeus pukea essu päälle ja ryhtyä pullantuoksuiseksi koti-vanhemmaksi kuin äidilläkin – ilman että työnantaja paheksuu tai työkaverit virnuilevat. Miehellä on täysi oikeus luopua rankasta urakiidosta ja nauttia täysillä omien jälkeläisten ohikiitävästä suloisesta pikkulapsiajasta.
Todellisuudessa isät käyttävät alle kymmenesosan perhevapaista. Perusteluina ovat edelleen taloudelliset syyt, perinteet, tavat, ja ajatus, ettei mies olisi yhtä hyvä huolehtimaan lapsesta kuin nainen. Kolikon kääntöpuolena lapset usein jäävät erotilanteissa äidille, kun katsotaan että äidin suhde lapseen on kiinteämpi ja luonnollisempi. Niin on, jos äidit ovat viettäneet paljon enemmän aikaa lastensa kanssa.
Olen miesasianainen aina kun puhutaan poikien kasvatuksesta. Jo puolivuotiaita poikasia istutetaan traktorinpukille ja kehutaan, miten jämäkkä isäntä siinä istuukaan. Mutta aina ei muisteta, ettei poikanen osaa vielä osaa kertoa, pitääkö enemmän traktorilla päristelystä vai ehkä kukkien kasvattamisesta. Poikien maailma on kova ja yhdenmukaisuuden paine ankara. Pienten poikien on luonnonmukaista kiinnostua autoista ja aseista, pukeutua mustiin ja ruskeisiin monsterivaatteisiin ja riehua ja metelöidä mennessään. Tämän kolikon kääntöpuolena jo päiväkoti-ikäiset tytöt ovat hoivaavia, osaavat käyttäytyä nätisti ja siivota sotkut poikien jäljiltä.
Näitä asenteita ylläpidetään huomaamatta myös päiväkodeissa. Poikia saatetaan kehua rohkeudesta ja toiminnallisuudesta, pojille sopivista reippaista ominaisuuksista. Tyttöjä kaiken kaikkiaan rohkaistaan vähemmän, ja kehuja saa apulaisena toimimisesta ja sopuisuudesta. Pahinta on ”pojat on poikia” –asenne, jolla annetaan lupa huonoon käytökseen ja jonka perusteella pojilta voidaan vaatia vähemmän. Tällä asenteella voidaan katsoa olevan yhteyksiä myös poikien huonompiin oppimistuloksiin myöhemmin kouluiässä.
Nuorten miesten porukassa ronskit puheet ja uhoaminen kuuluvat ikään kuin asiaan. Tämän kolikon toisella puolen nuoret naiset kokevat huorittelua ja seksuaalista häirintää kouluissa ja oppilaitoksissa. Herkät ja hiljaiset pojatkin kärsivät, taiteelliset nuoret miehet vaikenevat, vetäytyvät ja jäävät usein yksin. Pojat harrastavat varsin vähän balettia tai taitoluistelua, miksiköhän? Miesasianaisena puolustan miehen oikeutta olla taiteellinen ja herkkä, käyttää kauniita vaatteita ja ehostaa ulkonäköään. Heikkokin saa olla, ja itkeä kun itkettää.
Kannatan nuoren miehen oikeutta valita naisvaltainen hoiva- tai kasvatusalan ammatti ilman asenteellista huomauttelua. Suomessa on vahvasti sukupuolittain eriytyneet työmarkkinat, eikä niiden purkaminen ole onnistunut. Samalla näillä naisvaltaisilla aloilla kolikosta jää siivu maksamatta. Tuntuu, että tavaroiden tuottaminen ja siirtely on yhteiskunnassa jotenkin arvokkaampaa kuin elämän kasvattaminen ja ylläpitäminen.
Olen miesasianainen, koska feministi on. Tosielämässä sekä miesten että naisten asemaa ja elämää voidaan kohentaa samoin keinoin: jakamalla perhevapaita ja -vastuita, purkamalla ammatillista segregaatiota ja palkkaeroja sekä hyväksymällä erilaisia tapoja elää ja ilmentää omaa sukupuoltaan, oli se mikä hyvänsä. Feminismiä tarvitaan kaikkien sukupuolten parhaaksi.
Kaisa Korhonen
Kirjoittaja on ammatillinen opettaja, kunnanvaltuutettu (vas.) ja ehdokkaana uudelle valtuustokaudelle. Hän toimii myös osaston, piirin ja puolueen luottamustehtävissä.
> Facebook: Kaisa Korhonen – politiikassa mukana