Irma Hirsjärvi
Tulevana sunnuntaina 19.3. vietetään tasa-arvon päivää. Se on myös Minna Canthin liputuspäivä. Hän on muuten ainoa suomalainen nainen, jolla on liputuspäivä. Kirjailija, toimittaja, tutori monelle, huomattavan kirjallisen salongin pitäjä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja on sen totisesti ansainnut. Hänen tekstinsä ja puheenvuoronsa puuttuivat ajankohtaisiin ongelmiin ja muuttivat jopa lainsäädäntöä. Hän antoi naisen tuntemuksille ääntä ja muotoa, ja hän tunsi henkilökohtaisesti myös elämän kurjan puolen, vieraillen niin vankien kuin köyhäintalojenkin asukkaiden puheilla.
Viime vuosina olen pitänyt puheen Jyväskylässä Minnan päivänä kirjaston luona, Minna Canthin patsaalla, ja kysynyt aina, ”Mitä sanoisi Minna Canth tänään?” Ensimmäinen puheeni uutena Keski-Suomen Vasemmistonaisten puhenaisena oli leikillistä agitaatiota vakavista asioista, mutta sävyt ovat synkenneet, huomaan. Siihen on syy.
Kysymys nimittäin kuuluu nyt juhlavuonna myös, mihin olemme päässeet tämän sadan vuoden aikana? Naisen asemaa on punnittu nyt, ehkä poikkeuksellisen paljon ja yllättäen, turvapaikanhakijoihin liittyvissä keskusteluissa. Tosin yksikään ”kriitikko”, jonka kanssa olen peistä taittanut, ei ole pystynyt nimeämään yhtään omaa tekoaan esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Ei edes kansanedustaja Teuvo Hakkarainen, jolle Ensi- ja turvakoti oli vielä toissasyksynä täysin tuntematon asia.
Naisen asema Suomessa tulee eteen, kun kuvailee Suomea vaikkapa muualta muuttaneelle kollegalle. Edelleenkin naisen euro on pienempi kuin miehen. Edelleenkin tytöt päiväkodeissa ja koulussa saavat vähemmän aikaa ja huomiota, ja oppilaitoksien sokkoteksteissä poikien tekstit arvioidaan parempana. Edelleenkin päiväkodin touhupäivä saattaa tarjota pojille peuhuamista ja mönkijäajelua ja tytöille prinsessameininkiä ja kynsien lakkausta.
Naisen oikeudet ovat olleet käsittämättömän taistelun takana. Vasta vuonna 1922 nainen sai solmia ilman miehensä lupaa työsuhteen. Vuoteen 1930 saakka nainen oli juridisesti miehensä alamainen. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1975. Naisten oikeuksia ovat myös tasa-arvoinen avioliittolaki ja translaki, joiden ajaminen on saanut absurdeja piirteitä.
Minna Canthilla olisi paljon sanottavaa juuri nyt. Vapaa valinta on päivän sana, mutta kuka on vapaa valitsemaan? Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo vuodelta 1885 kuvasi sitä mitä tapahtuu, kun naisen työansiot kuuluvat juopolle miehelle. Tänä päivänä tuo näytelmä olisi ehkä nimeltään Firman palkkalainen. Merkittävä muutos kun on esimerkiksi naisvaltaisten alojen palkkapolitiikan murtuminen Juuri ilmestyneessä Palvelualojen ammattiliitto PAMin selvityksessä käy ilmi, että vähittäiskaupan työntekijöille maksetaan yhteiskunnan verovaroista sosiaalitukia riittämättömän palkan jatkeeksi vuosittain yli 30 miljoonan euron edestä. Vähittäiskaupan 334 miljoonaa euron voitolla olisi voitu maksaa yli kymmenkertaisesti kaikki nuo sosiaaliset tulonsiirrot.
Mitä sanoisi Minna Canth siitä? Mitä sanoisi Minna Canth nykyisestä politiikasta? Mitä sanoisi pakolaisten varjolla naisia vainoavista, mitä hallituksesta, joka vallanhimossaan tekee ketjussa järjettömyyksiä ja tuhoaa hyvinvointivaltiota, parasta naisen ystävää. Mitä Minna Canth sanoisi naiselle, joka on saanut tarpeekseen kyykytyksestä?
Paljonkin.
Barrikaadeille, sanon minä. Barrikaadeille!
Irma Hirsjärvi
Kirjoittaja on tutkija Jyväskylän yliopistosta, Keski-Suomen Vasemmistonaisten puhenainen ja Jyväskylän kaupunginvaltuutettu.
> Facebook: Irma Hirsjärvi politiikassa
> Irma Hirsjärven kuntavaalisivut