Hanna Sarkkinen
Jos naisella ei ole mahdollisuutta päättää omasta kehostaan ja lisääntymisestään, on muidenkin oikeuksien toteutuminen lähes mahdotonta. Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet kietoutuu monin tavoin ihmisoikeuksien toteutumiseen, mutta se on myös kansakuntien kehityskysymys. Nämä kysymykset koskettavat kaikkia ihmisiä, mutta erityisesti naisia, sillä nainen kantaa yleensä suurimmat fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset lisääntymisestä sekä on haavoittuvainen seksuaaliselle väkivallalle ja syrjinnälle.
Jokainen meistä voi leikkiä ajatusleikkiä siitä, millaista oma elämä olisi ilman moderneja ehkäisymenetelmiä tai millaista olisi elää jatkuvan seksuaalisen väkivallan uhan alaisuudessa: olisi vaikea kouluttautua, osallistua työelämään tai ylipäätään elää tasavertaisena yhteiskunnassa. Valitettavasti tämä ajatusleikki on arkipäivää sadoille miljoonille maailman naisille. Globaalin perhesuunnittelujärjestö UNFPA:n mukaan yli 200 miljoonaa naista, joilla on ehkäisyn tarve, eivät saa tarvitsemaansa perhesuunnittelupalvelua. Lapsiavioliitot ja lapsiraskaudet ovat yhä arkipäivää miljoonille tytöille vaarantaen heidän henkensä ja tulevaisuutensa. Miljoonat naiset elävät joka päivä väkivallan uhan alla, kotona, työpaikoilla ja kaduilla.
Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ja -oikeudet ovat keskeinen tasa-arvokysymys, mutta ne ovat myös terveyskysymys. Niiden avulla voidaan ehkäistä ei-toivottuja raskauksia, abortteja ja äitiys- ja imeväiskuolemia sekä sosiaalisia ongelmia. Ne ovat myös keskeinen yhteiskuntien kehityskysymys, sillä ilman niitä naisten täysipainoinen yhteiskunnallinen osallistuminen ei ole mahdollista. Köyhyyden periytyminen jatkuu, jos perheillä ei ole kykyä valita lapsilukua ja huolehtia kaikista lapsistaan. Maapallon väestönkasvua ei pystytä hillitsemään, jos naiset eivät saa tarvitsemiaan ehkäisy- ja lisääntymisterveyspalveluita.
Naisten ja tyttöjen oikeudet ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ja -oikeudet niiden osana ovat Suomen kehityspolitiikan prioriteetti. Siitä on syytä olla ylpeä, vaikka kehitysyhteistyömäärärahojen leikattu taso hävettääkin. Valitettavasti kaikki maailman maat ja maailman johtajat eivät näe lisääntymisterveyttä tärkeänä. Yhdysvallat päätti lopettaa kaiken tukensa kansainvälisille kehitys- ja terveysjärjestöille, joiden palveluvalikoimaan liittyy edes aborttineuvonta. Tuki näille järjestöjen kaikkeen toimintaan lopetetaan. Abortti ei ole ikinä ensisijainen perhesuunnittelukeino, mutta vastuulliset perhesuunnittelujärjestöt kertovat naisille myös abortista ja osa tarjoaa turvallisia abortteja.
Trumpin päätös on karmea, sillä se tulee vähentämään köyhien maiden naisten pääsyä perhesuunnittelun piiriin, lisäämään turvattomien aborttien määrää sekä kasvattamaan äitiys- ja imeväiskuolleisuutta kehitysmaissa. Trumpin sisäpoliittinen pelailu ja äärikonservatiivien mielistely maksetaan kehitysmaiden naisten elämällä. Mary Stopes international arvioi, että Trumpin politiikan seurauksena äitiyskuolemien määrä lisääntyy jopa yli 20 000.
Vaikka Suomen kehityspolitiikan painopisteissä naiset ja tytöt ja seksuaali- ja lisääntymisterveys on nostettu prioriteetiksi, riittää Suomessakin vielä tehtävää asian parissa. Suomessa lisääntymisterveyspalvelut ovat monin tavoin erinomaisella tasolla. Kuitenkin ehkäisyn korkea hinta on ongelma. Suomessa ei ole lainkaan ehkäisyn subventio-ohjelmia ja ehkäisyn hinta on korkea erityisesti vähävaraisille nuorille. Siksi olen tehnyt lakialoitteen, jossa ehdotetaan maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaille nuorille. Aloite on sittemmin saanut tukea yli puoluerajojen. Maksuton ehkäisy nuorille olisi omiaan parantamaan seksuaaliterveyttä, tasa-arvoa ja vähentämään abortteja. Eikä se edes kuntakokemusten valossa lisäisi kuluja.
Seksuaaliterveyteen panostaminen on kustannustehokasta terveystyötä, joka parantaa sukupuolten tasa-arvoa ja yhteiskuntien kehitystä – niin meillä kuin muuallakin.
Hanna Sarkkinen
Kirjoittaja on kansanedustaja ja globaaleihin seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviin kysymyksiin keskittyvän eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän puheenjohtaja.