Minun on vaikea ymmärtää, miksi lukutaitoiset ihmiset eivät halua lukea. Tai miksi lukutaitoiset ihmiset eivät halua lukea edes itselleen olennaisista, jopa elintärkeistä asioista. Onko lukeminen niin raskasta, että jättää sen mieluummin väliin ja touhuaa jotakin muuta? Vai kirjoitammeko kenties niin, että meitä ei ole helppo ymmärtää? Kun vuosikymmeniä sitten jo tiedettiin: Nälkäinen, tartu kirjaan, se on hyvä ase, niin nyt kärsitään mieluummin nälkää ja korkeintaan muristaan suolten kanssa samaa sävelmää.
Minun on ollut vaikeaa käsittää kertomuksia keskitysleireistä. Siellä joistakin vangeista tehtiin ns. kapoja. Nämä kapot olivat siis vankeja, mutta heillä oli erivapauksia ja – oikeuksia. Niiden vastineeksi kapojen piti toimia eräänlaisina vartijavankeina eli suorittaa vartijoille kuuluvia tehtäviä. Toki kapoksi nimittäminen saattoi lisätä mahdollisuuksia selvitä hengissä ankarista olosuhteista, mutta kertomukset kapojen teoista ovat jopa pöyristyttäviä. Näyttää siltä, että ainakin osa näistä vartijavangeista suorastaan nautti asemastaan komentaa ja alistaa toisia vankeja ja monet kertomukset kuvaavat suoranaisia oma-aloitteisia pahoinpitelyjä ja kidutuksia, joita kapot tekivät. Mikä saa ihmisen nauttimaan toisen ihmisen kärsimisestä?
Minun on vaikea ymmärtää, miksi ihmisrotu ei jalostu. Tai miksi se jalostuu niin hitaasti. Kun olin nuori, minuun valettiin uskoa, että maailmassa oleva pahuus johtuu – ainakin suurelta osin -sivistyksen puutteesta. Sivistystason noustessa ihmisistä tulee suvaitsevaisia, ymmärtäväisiä, sosiaalisesti ajattelevia, moraalisempia kansalaisia. Heikoimmista pidetään huolta, tuetaan heitä, jotka tarvitsevat apua, vuorovaikutuksella toisenlaisilla taustoilla varustettujen kanssa rikastetaan omaa ja ympäristön hyvinvointia. Yksinkertaisesti sanoen, kaveria ei unohdeta.
Minun on ollut vaikea ymmärtää niitä kertomuksia, joissa pahoinpidellyt ja/tai raiskatut ovat joutuneet kuulusteluissa kovaan tenttiin siitä, ovatko he itse provosoineet tilanteen. Olen kuvitellut, että ihmisten oppiessa enemmän, sivistyessään, heille olisi itsestään selvää, ettei kukaan ehdoin tahdoin halua sellaista kohtaloa. Vaikka toiset ihmiset osaavat olla varovaisempia, ei vähemmän varovaisen raiskaus ja/tai pahoinpitely ole yhtään vähäisempi rikos. Onko tämä vieläkin vaikeaa ymmärtää?
Minun on täysin mahdoton ymmärtää, että ihmistä voidaan rangaista siitä, että ihminen tulee kaltoin kohdelluksi. Sillä mitä muuta tarkoittaa se, että työtön syyllistetään työttömyydestään (tai ainakin häntä rangaistaan siitä). Ja työttömyyden pitkittymisestä (joka on jo sinällään karmea rangaistus) rangaistaan entistä kovemmin. Jos asuu syrjässä, siitä rangaistaan, jos yrittää muuttaa keskeisemmälle alueelle, joutuu kenties irtolaiseksi, joka on taas rangaistuksen aihe. Jopa siitä, että yrittää puolustaa päähän potkittuja, rangaistaan. Opiskelijat, työttömät, vanhukset ja vammaiset tarvitsevat tukea, eivätkä piiskaa. Nämä asiat on tuotu julki monissa kirjoituksissa. Tosin suurimmat mediat tekevät näistä pienimmät otsikot tai unohtavat kokonaan. Millainen on yhteiskunta, jossa hallitsevan puolueen palkkaama työntekijä uhkailee päätoimittajaa, joka antaa blogistin arvostella päätöksiä, joilla huono-osaisia kuritetaan? Haluammeko elää hyvinvointiyhteiskunnassa vai onko todella ihanampaa olla täydellisessä moraalisessa rappiotilassa?
Blogit