Lokakuun vallankumous 1917: muistoja menneestä
En ole tämän päivän 7.11. nettiuutisista tai lehdistä lukenut yhtäkään artikkelia Lokakuun vallankumouksesta, joka tapahtui 7.marraskuuta 1917.
Niin katoaa mainen kunnia ja jopa John Reedin ”10 päivää, jotka järisyttivät maailmaa”.
Kirja on järisyttävä ja yhtä kovaa kamaa kuin varhaisen feministin eli Emma Goldmanin muistelot, ”Vuoteni Venäjällä”. Kirjat/ muistiinpanot ovat aikalaiskuvauksia ja merkattu muistiin silloin kun asiat tapahtuivat. Ne lyövät hauskasti toisiaan korville. John Reed on innoissaan, Emma Gold alkaa pettyä kokemaansa. Molemmat olivat Venäjällä silloin kun tapahtui…
Juuri uuden ajanlaskun mukaan marssimme mekin, suomalaiset opiskelijat 1970-luvun Pietarissa. Huusimme iskulauseita ja kannoimme julisteita. Moskovassa muistan nähneeni täytetyn Brezhnevin…tai ihka elävän muumion Lenin-mauseleumin päällä vuonna 1971.
Pietarissa tervehdimme Romanovia, ei suoraan tsaarien alenevassa polvessa, mutta Leningradin puoluejohtajan sukunimi sattui olemaan ROMANOV, 1972-77. Etunimen olen unohtanut, olisiko ollut Grigori? Hänkin on kadonnut historian hämärään. Meillä oli kuitenkin jo 1970-luvun loppupuolella oma linjamme. Historian laitoksen opiskelijat eivät noin vain suostuneet kantamaan Romanovin punakkaa naamaa, siis julistetta. Otimme yliopiston rantakadulta aina jonkun tuntemattomamman hahmon. Puolipakolla. Toinen protestin muoto oli huutaa Palatsiaukiolla iskulauseita. Kun huudettiin työväenluokalle ja talonpoikaistoille, yliopistoporukka vaikeni. Sitten kun kuului kovaääniskomento ”DA ZDRAVSTVUET SOVETSKAJA INTELLIGENTSIJA!”, vodkan karaisemat kurkkumme saivat ilmoille hurjan huudon.
Intelligentsija, se olimme me.
Kävi niin, että tein myöhemmin Intelligentsija roolista (Pietari-Petroskoi-Pitkäranta) Venäjän murroksessa lisensiaattityöni. Haastattelin monia vanhoja tuttuja, uusiakin, niin sanotun lumipalloefektin menetelmin. Se tutkimus ei saavuttanut suurta suosiota eikä siitä tykännyt kulttuuritutkija Seppo Knuuttila – vähän enemmän ehkä toinen työni tarkastaja, historioitsija Antti Laine. Olin kovin subjektiivinen, uniohdin lähteet ja luotin haastateltaviini. Teoria-osuus oli Knuuttilan mukaan ”vallan kevyt”.
En usko että palaan koskaan enää yliopistomaailmaan (joka maksoi minulle palkkaa vielä Vesa Puurosen nuorisotutkimuksesta, MyPlace-projektista alkuvuodesta 2013). Eläkeikä lähenee ja olen aika vähän kunnianhimoinen. Hattu ei kiinnosta, mutta mielenkiintoiset työt kyllä. Niitä tarjosi arvostamani ahkera tohtori, nykyisin jo Oulun yliopston professori Vesa Puuronen viimeksi Lieksassa. Tuloksia julkaistaneen joskus.
Lokakuun vallankumous tai kaappaus täyttää kohta 100 vuotta. Uskon että Venäjällä päivämäärää juhlitaan 2017 – oli vallassa Putin tai joku muu. Maa ei ole ihan kokonaan unohtanut historiaansa, jota se on toki tottunut vääristelemään iät ja ajat.
ps. Laitoin tänä aamuna uuden, vähän oudomman kotiviinin käymään. Kokeilu! Sain ystävältäni Makelta 10 litraa Aronia-marjoja (joita Ranskan viinintekijätkin kehuvat ja lisäävät sammioon, viinirypäleiden ohella , tietty). Säästän satsista pullollisen tai pari vuoteen 2017. Viinin nimi on tietenkin VALLANKUMOUS 2017!
Öisinajattelija