Öisinajattelijan isänpäivä 10.11. sujui tänä vuonna ilman lapsia ja lastenlapsia. Onnitteluja kyllä tuli korttien ja viestien muodossa, mutta tällä kertaa tapaamisia ja juhla-aterioita ei ollut. Sen verran satoja kilometrejä on välillämme, vaikka välit muuten kunnossa.
Niinpä eilinen aamupäivä sujui kirjoitustyön merkeissä ja iltapäivä, vaimon kanssa, valmiiseen kyläjuhlaan osallistuessa. Ei tullut nautittua edes kotiviiniä tai kuohujuomaa. Jotenkin unohtui. Jaa noh, ehkä siksi että auton ratissakin piti istahtaa jokunen kymmenkilometriä. Piipahdimme Lieksan Vuonislahden Seurojentalolla, monologinäytelmän MAAN SYLI -esityksessä – ja juomassa täytekakkukahvit.
Ajelimme Lieksasta Vuonislahteen Heikki Turusen lanseeraaman ”Seitsemän kurvin suoran” kautta. Näin myöhäissyksyn maisemissakin seudun luonnonkauneus herkistää. Vuonislahden kylätoiminta, ”Bermudan kolmiossa” sijaitsevat kyläkeskus Kukko, Seurojentalo ja kesäteatteri, ovat vähintäänkin maakunnan kuuluja aktiivisuudestaan.
Isänpäivän kohokohta oli moniottelija (muusikko, näyttelijä, tutkija, karjalan kielen aktivisti) Timoi Munnen monologi, jonka hän on koonnut ”maaseutukirjailija” Heikki Turusen runoista ja teksteistä.
Kyllä kannatti! Munne senkun petraa myös näyttelijänä. Onhan hän siinäkin lajissa täysiverinen ammattilainen, Petroskoin teatteristakin oppia hakenut. MAAN SYLI on Munnen tulkitsemana täynnä huikeaa intensiteettiä, eläytymistä, naaman ja äänen käyttöä, mutta myös sopivia viipyileviä ”filosofisia” hetkiä. Monologin on ohjannut Henry Räsänen. Ja pitänee kehua, kun on nähnyt Turusen Hessun vapaalla ja vauhdissa (edesmenneessä) Joensuun Wanhassa Jokelassa, että Munne on asettunut myös mimiikan tasolla täysin kirjailijan saappaisiin. Ja ne Turusen ikuiset teemat, joiden esittelyssä kieli kirposi sellaisiin adjektiiveihin ja verbeihin, joita harvemmin edes Karjalan mailla kuulee! Aiheina niinkin yksinkertaiset perusasiat kuin äidin leipoma ruisleipä, olut juomien juomana, naiset ja tissittömät missit, maaseutu ja kylähullut – nuo menneen maailman viisaat jne jne
MAAN SYLIN käsikirjoituksesta vastaa Munne itse, ja hän on koonnut Turuselta oivan paketin – Simpauttajasta (1973) Hämärätunnin tarinoihin (2010). Myös kirjailijan runotuotantoa on mukana lauluteksteinä. Munnen muusikon tausta (Folkswagen jne) kuului ja näkyi. Siinä kiitävän hetken melkein odotin, että sekoittaako hän seuraavaksi hienon Vladimir Vysotski-tulkintansa eli Ninka-Ninotshkan ja Heikki Turusen naishahmot. No ei onneksi, vaikka yhtymäkohtia löytyisi…
Heikki Turunen istui Vuonislahden Seurojentalolla vieressämme ja myhäili tyytyväisenä – innostuen monologin musiikkiesityksille taputtamaankin. Kun kysyin kirjailijan tuntoja esityksen jälkeen, tämä tunnusti tekstit omikseen, mutta kehui Munnen ”parannelleen”, ”panneen vähän omiaan, vaan ei runnelleen” niitä paikka paikoin. Artisti Timoi Munne itse mainitsi Turusen juhlan kunniaksi ”henkiseksi isäkseen”. Vuonislahden salintäyteistä yleisöä syrjäsilmin seurattuani, voisi ajatella Turusen Hessun olevan varsin monen, kypsään keski-ikään ehtineen kyläläisen ajatusten sekä syvien sielunmaisemien isällinen ylöskirjaaja ja tulkki. Profeetta omalla maallaan.
Mukavalta tuntui jälkikäteenkin. Kehuimme vaimon kanssa MAAN SYLIÄ koko kotimatkan. Isänpäivä voi olla tällainenkin. Erilainen.
Öisinajattelija