Suomen media seuraa tiukasti puoluepolitiikkaa.
Lyhyen ja tieteellisen Öisinajattelija-analyysin tuloksena olen pannut merkille, että erityisesti kolme puoluetta ovat suomalaismedian erityisseurannassa – ETTEN SANOISI SUOSIOSSA(?)
1)Korean työväenpuolue
Korean työväenpuolue ja sen aurinkoinen johtaja Kim Il Sung …vai oliko se jo JONG ? on monen lehden ja muun median ykkössuosikki. Onhan Pohjois-Korea Pers-Arjalan ystävyysvaltio ja siten tärkeitä lähinaapureitamme. Myös sen demokratiakehitys huolestuttaa monia, varsinkin Suomen Pravdan toimittajia. Tärkeää on koko ajan pohtia sitäkin, miten maan johtajien terveydentila etenee, onko se kuppa vai haimatulehdus, pornovideoita katseltu? – ja onko maa yhä edelleen ns. pahan valtakunnan kärkivaltio vai tuleeko rinnalle joku muu gaddafilainen uhka? Koska Pohjois-Korean ja Suomen suhteet ovat muutenkin ensiarvoisen tarkkailun keskipisteessä jo nukkekaupankin suhteen ja juche-aatteen tulevaisuus käsissämme, tulee viikottain tiedottaa siitä, miten monet miljoonat ovat ystävyysvaltiossa taas tällä viikolla nääntymäisillään kommunismin ikeessä nälkään, paenneet Kiinaan tai voimistelleet juche-aatteen nimissä keskusstadionilla.
Mielenkiintoista on ollut myös seurata dokumenttielokuvan välityksellä hurjia paljastuksia siitä miten pohjoiskorealaiset naispoliisit ohjaavat liikennettä. Aivan huikeat erityiskiitokset rohkeudestaan ansaitsevat moisen dokumentin hurjapäiset tekijät.
Ja vielä pientä kritiikkiä: mielestäni ei ole tarpeeksi analysoitu sitä, miten roistovaltio Pohjois-Korea voitaisiin pommittaa ns. rauhanomaisin keinoin ja humaanisti pois maailmankartalta, läntistä demokratiaa uhkaamasta. Siis miten voitaisiin kehittää Afganistanissa ja Irakissa opittuja rauhanomaisen kansalaisyhteiskunnan ja moniarvoisen pluralistisen puoluepolitiikan rakentamisen läntisiin arvoihin perustuvia käytäntöjä ja demokraattista markkinataloutta.
2)Suomen keskustapuolue
Suomen keskustapuoluetta on hankalampi – Korean tavoin – pommittaa pois maailmankartalta, vaikka mieli tekisi. Se on niin lähellä ja moni lestadiolainen suurlapsiperhe tuhoutuisi samalla. Keskusta on Suomen Pravdan erityishampaissa, mikä tarkoittaa sitä, että kaukaa Helsingistä on lähetetty useampi toimittaja Riihimäelle ja kauemmaksikin tutkimaan lautakasoja ja kaivosvaltausten omistuksia jopa Lapissa. Uraani halkeaa, Talvivaaran osakkeet on myyty ja Paula Lehtimäen pauloissa Suomen Pravda voi taas matkustaa uusiin paljastuksiin monen viikon ajan.
Matti Vanhanen alkaa olla jo vanhaa korjattua kauraa, naisetkin kaikonneet! mistä syystä tarvitaan uutta paulaa eteläisen median rattaisiin. Suomen Pravdan sanomaiperiumissa ei tietenkään tule mieleen tutkia omistuksia ja säätiöitä lähempänä kehä kolmosta ja sen sisäpuolta – tarkoitan tässä esimerkiksi Kaivopuiston, Aleksanterinkadun kokomustaa ja etelärannan maisemia, Marjaniemen linnoitettuja verobunkkereita unohtamatta.
3)Perussuomalaiset
Ja lopuksi: Perussuomalaiset on naurettu mediassa Suomen kartalle harkiten. Timo Soinia voi ja pitää pommittaa humoristisessa valossa ja nähdä tämä suomalaiskansallinen ruotsidemokraattinen uusliike vasemmistiolaisena työväenpuolueena. Suomen Pravda on tehnyt älykkään johtopäätöksen: Persut kannattaa pitää otsikoissa ja painottaa koko ajan sitä miten Soini vie äänet vasemmalta. Näin kokomusta Kokoomus on ikään kuin suojattu ja kun sekin on perussuomalaisten ohella työväenpuolueeksi naamioitunut, ei ole minkään valtakunnan hätää kun 2011 vaalit lähestyvät. Eliitti juhlii, nauraa partaansa ja tavaa tyhmälle kansalle taas kohta uudet puoluepolitiikan aakkoset. Niistä oikeista aakkosista tunnemme tuskin A B ja C -kirjaimiakaan vielä… Opittavaa on?
Ja ennen kuin oppi kalloon kolahtaa, voi vain sanoa: eläköön kvasidemokratia, näennäissananvapaus ja kansalaisyhteiskuntaa karkeasti huijaava markkinavapaa lehdistö!
Joensuun virallinen Öisinajattelija