Asko Järvinen on joensuulainen kulttuuriaktivisti, joka on julkaissut omakustanteena kolme pientä runokokoelmaa. Läpikulkumatkalla on niistä viimeisin. Asko tunnetaan myös musiikki- ja urheilumiehenä, joka ei ole jättänyt liikunnallisia harrastuksiaan edes jalkapallon parissa, vaikka reilut 60 on jo mittarissa. Järvisten vanhan omakotitalon pihassa, Pyhäselän rannassa kokoontuvat milloin minkäkinlaiset musiikki- ja runopiirit. Mukana on joskus ripaus politiikkaakin: Askon tytär , Anni Järvinen kun sattuu olemaan Joensuun kaunpunginvaltuuston jäsen, vasemmistoliittolainen. Annin sydäntä lähellä on ollut jo vuosia joensuulainen asunnottomuus – kuten opiskelijoidenkin asiat.

Mutta, palataan Asko Järviseen: Asko on itseoppinut työläistaustainen runoilija. Hän aloitti työuransa Tampereen Lokomolla 1960-luvun lopulla sorvaajana. Sittemmin työ on jatkunut monissa muissa ammateissa, esimerkiksi jo yli 20 vuotta sitten lakkautetulla legendaarisella Penttilän sahalla, Joensuussa. Sahan maisemat kuvittavat uusinta runokirjaakin. Siellä työskennellyt Askon isä on loppuepilogin ilmeinen ”elämän läpikulkumatkailija” hänkin (?)

Läpikulkumatkalla edustaa monipuolista tunnelmarunoutta, joka lähenee lyhykäisyydessään välillä aforismitaidetta. Vaikkapa näin:

Ihmisellä on aina toinen
mahdollisuus ja vietti

luonto, yksin
on kaikki.

Tai sitten vielä yksinkertaisemmin:

Lähtö pisteestä,
se ensimmäinen askel
on aina suora tie.

Asko Järvisen kielenkäyttö todistaa lukeneisuudesta ja maapallon globaalista ja ”lokaalista” ymmärtämisestä. Arjen ja sahan maisemat sekä ”punainen kuminen jalkapallo” limittyvät Moskovan ja Afrikan savannin tunnelmakuviin.

Kieli ei kuitenkaan ole helpoksi pelkistettyä, vaan vaatii avautuakseen usein pysähtymistä, mietiskelyä. Näin taitaa olla muunkin laaturunouden kohdalla? Järvinen on pohtinut myös Venäjän nykytilannetta, tehnyt siitä oman ”analyysinsa”:

Huumori ja absurdius Venäjällä on
liikkeelle paneva voima.
Tsarismi tai edes neuvostojärjestelmä
ei sitä pystynyt tuhoamaan.
Päinvastoin!

Se nukkuu ja hengittää arjen,
sankarityömailla.
Herätessään se heilimöi jaloimpia muotoja:
markkinataloutta!

Sen aallot leviää, kuin Vasilinsaarelta, Vasjan
veteen heittämän kolikon toinen puoli.

Pankkiautomaatti on jo Iisakin kirkossa.

Niin, pankkiautomaatti on jo oikeastikin Pietarin Iisakin kirkon kupeessa. Sellaista elämä ja raju muutos. Mutta: on mukava tuntea ASKON kaltaisia kulttuurityöläisiä, maailman havaitsijoita. Mukava istua Järvisillä, Pyhäselän pihapiirissä. Tämän maan omaleimainen runous pulppuaa monen pienen taitajan runosuonesta. ASKO on yksi heistä.

Joensuun virallinen Öisinajattelija