Lieksan kulttuurikeskuksessa järjestettiin perjantaina ja lauantaina (21.-22-2.2014) seminaari, missä pohdittiin Lieksan paikkaa Euroopassa. Pääosin alustukset käsittelivät Suomen ja Saksan suhteita itäisessä Suomessa – sodan ja rauhan aikana.
Yleisöä oli houkuteltu perjantaiksi Brahe-saliin kutsumalla paikalle Saksan Suomen epävirallinen ”kulttuurilähettiläs” Roman Schatz. Schatz piti puheenvuoron, missä käsitteli maittemme kulttuurieroja ja erilaisia kansallisia stereotypioita. Hauska mies… , mutta suunnilleeen saman esitelmän olin jo kuullut Kärsämäen elämäntarina-akatemiassa heinäkuussa 2013.
Lieksa sodan aikana
Lauantaina pääaiheena oli sotahistoria. Lieksassa oli sotavuosina – ja varsinkin 1941-42 – melkoinen joukko saksalaista sotaväkeä. Enimmillään saksalaisia oli lähes 3000.
Mitä he täällä tekivät? Harva tietää, aihetta ei ole liiemmin tutkittu. Ehkä sitä on hävettykin?…siis näin läheistä yhteistyötä saksalaisten ja suomalaisten välillä? Saksalaiset, jotka olivat saaneet käyttöönsä aivan keskeisiä julkisia rakennuksia keskustasta, jättivät jälkeensä myös lapsia Lieksaan. Seurahuoneella tanssittiin…ja huoltojoukoilla oli aikaa juhlia!
Sotahistoriasta seminaarissa alustivat kapteeni Tauno Oksanen ja FT Jukka Partanen. Molemmilla oli paljon uutta kerrottavaa – ja molemmat olivat aiheesta hyvin perillä. Öisinajattelija myöntää tämän aamupäivän perusteella, että sotahistoriastakin voi aina oppia jotakin uutta. Ja näköjään, Lieksassa olisi paljon oppimista ja tutkimista saksalais”miehtyksen” vuosista…
Sorokka-operaatio
En ollut aikaisemmin edes kuullut ns. Sorokka-operaatiosta, joka toi saksalaiset Lieksaan. Pääosin kyseessä olivat huolto- ja rakennnustöistä vastaavat joukot, mutta myös ilmavalvonta ja lentolaivuemiehet muodostivat osan porukasta. Lieksan kohdalta, Rukajärven tietä pitkin valmisteltiin hyökkäystä Venäjän puolen Sorokkaan.
Tarkoituksena oli yhteisvoimin, rinta rinnan suomalaisten joukkojen kanssa katkaista venäläisten kannalta tärkeä Muurmannin rata. Rata oli katkaistu jo etelämpänä, mutta ilmavalvonta toi tiedon siitä, että pohjoisempana Sorokan kohdalla Obozerskajan sivuraide yhdisti Muurmannin radan Arkangelin rataan. Venäläisten huolto ja mm. englantilaisten avustukset kulkivat edelleen rataa pitkin. Saksalaiset taas eivät Pohjois-Suomessa onnistuneet etenemään Muurmannin radalle saakka.
Sorokan pohjatyön ja valtaussuunnitelman tekivät upseerit Airo, Lagus ja Raappana. Heistä kaksi jälkimmäistä olivat valmiita hyökkäämään kunhan Saksa antaisi ilma-apua. Mannerheim alkoi kuitenkin jo alkuvuodesta 1942 toppuutella hyökkäystä. Hän sai sisäpiiritietoa saksalaisten tappioista itärintamalla ja Hitlerin epätoivosta. Niinpä Mannerheim asetti ehdoksi Leningradin valtauksen, piiritetyn kaupungin tuhoamisen ennen Sorokkaa. Siihen Saksa ei pystynyt.
Jukka Partasen mukaan suomalainen sodanjohto alkoi pelätä myös hyökkäyksen osoittavan liian selvästi Saksan ja Suomen liiton. Erityisesti Mannerheim pelkäsi USAn sodanjulistusta Suomelle – Englantihan oli jo sodassa Suomea vastaan… .
Partanen kertoi monin esimerkein ja faktoin myös siitä kuinka jo alkuvuonna 1941 Suomi valmisteli yhteistä hyökkäystä Saksan kanssa, liittymistä Barbarossa-suunitelmaan. Mistään ”ajopuusta” tai ”erityissodasta” ei todellakaan ollut kyse. Sorokka on tästä päivänselvä esimerkki.
Jos Sorokka-operaatio olisi toteutettu, se olisi taatusti houkutellut puna-armeijan hurjaan vastahyökkäykseen Lieksan ja Rukajärven suunnalla. Muurmannin rata oli elintärkeä huoltoväylä. Taisteluista olisi voinut tulla massiivisia…ja tulevissa rauhanneuvotteluissa Stalinilla olisi saattanut olla aluevaatimuksia Lieksankin suunnalla.Kuka tietää?
Ainakin yksi johtopäätös Onko Lieksa Euroopassa? -seminaarista jäi. Lieksan sotavuosissa on vielä paljon tutkimista. Sadat ja tuhannet saksalaiset pienessä kauppalassa 1940-luvulla jättivät alueelle vankat jalanjälkensä, myös jälkeläisensä.
Öisinajattelija