Nyt puutun tärkeään kysymykseen, absolut!
Monet lehdet ovat näinä pv otsikoineet sitä miten ”isien masennus” on jäänyt huomaamatta tutkijoilta ja sossuilta, siis synnytysten yhteydessä.
Kun lapsi syntyy, ei vain äiti, vaan jopa isä saattaa kokea masennusta ja alakuloa, vaikka pitäisi iloita, kun maailmaan on saatettu uusi perillinen, ihanainen VAUVA.
VAU!
Muistelen omia synnytyksiä. Esikoisen syntyessä Pietarissa, en päässyt edes synnytysosastolle. Se oli vuonna 1974 kiellettyä. Näin esikoiskääröni vasta noin kolmantena päivänä. Venäläisen tradition mukaan kääröstä piti maksaa kahden ruplan kolikko, siis pojasta – tyttövauvasta ei sitäkään – kätilön käteen. Venäläinen traditio.
En muista kokeneeni masennusta. Kevyt keskeytys sukupuolielämässä toki oli, sen arvasin muutenkin.
Mitä muistan esikoiseni syntymästä? Muistan kapalot ja vaippojen – ei todellakaan kertakäyttövaippoja! – pesun asuntolan keittiössä. Muistan vauvan ilmaisruuan, joka haettiin ”vauvakeittiöltä”, jotakin hyvää neukkusysteemissäkin! Muistan pakolliset valvomiset ja iltarutiinit. Oli aikaa lukea tentteihin siinä ohella. Pärjäsin hyvin.
Sitten tuli monta muuta VAUVAA, useamman puolison kanssa. Melkein kaikkiin synnytyksiin ehdin, paitsi kaksosteni: olin matkalla Sodankylän elokuvajuhlille, kun konnari ilmoitti, että pitäisi ottaa yhteyttä. Otin yhteyttä, mutta en ehtinyt keisarinleikkauksella jo tehtyyn operaatioon. En masentunut, vaimo ehkä.
Silti luulen, että lapsistani juuri nuo keisarinleikkauksella syntyneet kaksoset ovat saaneet eniten isää. Taisin olla jopa lapsi- tai vanhempainvapaalla reilut puoli vuotta. Mahtava kokemus.
Isien masennus?
Medikalisoitunut ja diagnisoitunut maailma hakee lääkkeitä ja diagnoosia kaikkiin mahdollisiin mielentiloihin. En tunnista ”isien masennusta”, äitienkin tilan nippa nappa. Ihmiskunta kasvaa lisääntymällä ja synnyttämällä. Siihen ei liity mitään mystiiikkaa. Aina on synnytetty ja sen jälkeen hoidettu lapsia kotona. Isät ovat tulleet mukaan yhä enemmän, koska isien työt sen nykyisin sallivat.’ Monta isää ottaa pannuun, kun ei pääse pukille kuten ennen. Yhtä moni isä tajuaa tilanteen oikein hyvin.
Jos joku tuore isä tästä masentuu ja ottaa pari kaljaa, se ei ole mielestäni uuden masennus-diagnoosin väärti?
Joensuun virallinen Öisinajattelija