Koteja on monenlaisia…

…mutta kaikilla ei ole sitä yhtäkään asuntoa, kattoa pään päällä tai seiniä niin sanottua “yksityisyyttä” suojaamaan! Helsingissä on edelleen tuhansittain asunnottomia, asuntola-asukkeja ja erittäin puutteellisissa oloissa asuvia kaupunkilaisia asuntojonossa vielä moninkertainen määrä. Sama tilanne jatkuu pienemmissäkin kaupungeissa – kuten myös ns. sijoitusyhtiöiden keinottelu esim vuokra-asunnoilla kautta globaalin maailman

Olen jossakin määrin perehtynyt asunnottomuuteen ja sen syihin aikaisemmassa elämässäni, tutkivana journalistina – ja itsekin asunnottomuudesta paljon kärsineenä!

Ehkä juuri siksi (kateutta kaikki tyynni!) minua ärsyttää aika ajoin panna merkille, kuinka monet mediat, “koko perheen” kuvalehdet, siinä sivussa myös päivälehdet esittelevät nykyisin julkkisten, äkkirikastuneiden tai aatelissukujen hulppeita omakotitaloja, tilavia rivi- tai kerrostaloasuntoja uusine sisustusratkaisuineen.

 

Tie asunnottomuuteen

 

Mutta kaikkiahan asuminen kiinnostaa. Se on perustarve. Minua se kiinnosti erityisesti vähän yli 30 vuotta sitten, jolloin jouduimme “avoeron” seurauksena Helsingissä alaikäisen poikani kanssa muutamaksi kuukaudeksi täysin asunnottomiksi eli Pursimiehenkadun yömajan alakerran asukeiksi. Liityin silloin Vailla vakinaista asuntoa-yhdistykseen (VVA ry), jonka Asukki-lehteäkin sittemmin toimitin pari vuotta. Helsingin yömajat, tukiasunnot, asuntojonot ja asuntokeinottelu köyhien ja moniongelmaisten kansalaisten kustannuksella tulivat tutuiksi.

Joensuuhun muutettuamme, lapsiperheemme sai kokea vuoden 2000 paikkeilla kovia aikoja, kun tuli tieto hyvin moraalittomasta, yllättävästä ja epäoikeudenmukaisesta asiasta: Penttilän kaupunginosassa sijaitsvan Penttilänhovin “huvilayhdyskunnan” asukkaiden häädöstä. Sen takana oli vuokranantaja UPM, joka myi omaisuuttaan ja söi sanansa vuokralaisten selän takana. Nostimme oikeusjutun, me kolme vuokralaisperhettä, ja tietenkin hävisimme. Seurauksena oli häätö, mutta myös kosolti lehtikirjoittelua, koska emme vaienneet. Kävi kuitenkin selväksi, että “moraalittomuus” ja annettujen lupausten pettäminen ei ole kaupankäynnissä ollenkaan tuomittavaa tai rikollista. Pääoma tekee mitä huvittaa! Rahalla saa ja hevosella…, anteeksi, mersulla pääsee!

 

Globaali keinottelu asunnottomuudella: SUOMI

 

Suomeen on muodostunut viime vuosina asuntosijoitusbuumi, jossa vapaiden markkinoiden eri toimijat ovat kasvattaneet sijoituksiaan joka puolella maata. Asuntosijoitusyhtiöt ovat investoineet uudistuotantoon ja keskittäneet sijaintejaan, asuntorahastot ovat rakentaneet salkkujaan sekä institutionaalisten että yksityishenkilöiden tarjoamalla pääomalla Myös työeläkelaitokset ovat siirtyneet suoriin asuntosijoituksiin ja yhä useampi yksityishenkilö on ryhtynyt vuokranantajaksi. Vuokratuloja saa Suomessa nykyisin varovaisenkin arvion mukaan noin 350 000 kansalaista! Heidän osuutensa vuokra-asuntojen tarjoajana on merkittävä, kun noin kolmasosa kaikista ja noin kaksi kolmasosaa vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista on yksityishenkilöiden omistamia. Kaikki heistä eivät tietenkään ole superrikkaita, vaan saattavat tienata vuodessa kakkosasunnollaan vain muutaman tonnin.

 

Keinottelu vuokra-asunnoilla on kuitenkin myös huimassa kasvussa suomalaisissakin pikkukaupungeissa. Maksaja on viime kädessä tavan kansalainen, veronmaksaja. Kun sijoittaja ostaa rakennetun tai remontoidun kerrostalon tai muutaman kerroksen keskeiseltä paikalta ja panee asunnot vuokralle, tuleva vuokralainen saa usein asumistukea, koska ei muuten tule toimeen. Se siirtyy viime kädessä sijoittajan kukkaroon.

 

Ne vaatimattomat kodit: asunnottomuus ongelmana

 

Olisi mielenkiintoista lukea lehdistä paitsi omin käsin kunnostetun maalaistalon tai aateliskodin sisustamisesta, myös erilaisesta, väliaikaisesta, niukasta asumisesta ja todellisesta asunnottomuudesta. Sitä esiintyy keskisuuressa kotikaupungissani Joensuussakin. Olisi jopa yleissivistävää jos media välittäisi enemmän niiden kansalaisten kertomuksia, joille asunnottomuus on häädön, avioeron, köyhyyden, työttömyyden tms syyn aiheuttama oikea ongelma. Siis miten pärjäävät ne, joilla ei olekaan varaa esim Joensuussa Penttilänrannan uusiin rivi- tai kerrostalokämppiin, varaamaan luxustontteja Hasanniemestä tai remontoimaan perinnöksi saatua hirsihuvilaa uuteen uskoon?

 

Olisi mielenkiintoista lukea myös tavallisen köyhän lapsiperheen selviytymisestä velkakierteestään tai vuokrankorotuksista ahtaassa kaksiossa, erilaisten tukiasuntojen asukkaiden arkielämästä, ränsistyvien autio- tai rintamamiestalojen pulmista ja nykyisistä opiskelija-asuntoloista yhteishuoneineen, jos niitä vielä on? Suuri osa suomalaisista kun kärsii monista asunnottomuuteen ja asumiseen liittyvistä ongelmista, joista hometalojen aiheuttamat surut ja murheet lienevät julkisuudessa tunnetuimmat. Mutta suurempi hätä on niillä, jotka putoavat loputtomaan asuntojonoon, hurjien vuokrien tai äkillisen köyhyyden tai työttömyyden aiheuttamaan häätökiertoon.

Jonkimmoinen ongelma on sekin, että usein näyttää Joensuussakin siltä, että mitä hulppeampi omakotitalo komeassa rantamaisemassa seisoo, sen vähemmän sen sisällä on asukkaita (?).

Susirajan Öisinajattelija