Marraskuu 2014 on lopuillaan ja oma autoiluni edelleen minimissä. Auto lainassa Joensuussa. Lieksassa on ollut loistava pyöräilysää koko syyskesän ja alkutalven: ei jatkuvia sateita, vähän lunta. Pyörällä pääsee kauppaan ja pyörällä voi tehdä pienet kuntolenkit. Nyt kaamoskauden pimetessä pitää muistaa vain valojen käyttö.
Pyöräilijä tai jalankulkija ei näy ilman lisävaloja tai heijastinta, tarraa. Huomasin nämä seikat itse asiassa selvimmin autoilijan horisontista. Autoilija ei oikeasti näe ilman lisävaloja kulkevaa jalankulkijaa tai pyöräilevää. Erityisen vaarallinen on tilanne kun ajaa pilkko pimeässä sivuteitä, toinen auto tulee vastaan ja tienlaidassa kulkeva jää katveeseen kun lyhyitä valoja vaihdetaan pitkiin ja toisinpäin.
Olen siis pärjännyt ilman hlöautoa mainiosti. Jopa nauttinut siitä ettei tarvitse huolehtia parkkiruudussa (ennenkin pääosin) turhaan seisovasta menopelistä. Muutama kimppakyyti on tehty ja pari kertaa olen ajellut bussilla Joensuuhun ja takaisin. Se on edullista ja halpaa – verrattuna auton huolto- ja bensakustannuksiin.
Huomenna ystäväni vie retkueemme Joensuuhun. Auto on täysi, kimppakyyti toimii ja niin pitääkin. Toisin ovat asiat Pietarissa.
Oli kammottavaa katsella Pietarin liikennekaaosta, viikko toista takaperin. Liikenne seisoi jokaikinen päivä ja yleensä auton ratissa istui yksi MIES! Silti kaduilla liikkui puolityhjiä busseja, raitsikoita ja johdinautoja, joissa istui se ”köyhälistö”. Tilaa olisi ollut, mutta vain ”köyhä” ajaa raitsikalla. Julkista liikennettä käyttävä jopa leimaantuu Venäjällä. Metro sentään hyväksytään – ja pelastaa koko kaupungin suuremmalta ruuhkalta. Tämä on totinen tosi. Katsoin television sikäläisen ”Napakymppi”-ohjelman. Nätti parikymppinen nainen kertoi ihastuneensa, rakastuneensa, kun oli tutustunut mieheensä:
”Astuin raitsikasta kamalan painavan kauppakassin kanssa. Pysäkillä seisoi unelmieni mies. Hän tuli ja tarjosi autokyytiä sanoen: ”Tästedes sinun ei tarvitse ajaa raitsikalla, jos tulet vaimokseni!”#
Ehkä Pietarissa on silti menty tasa-arvossa eteenpäin. 1990-luvulla naisten suosikkiammatti oli osalla ”prostitutka”, nyt moni haluaa sentään pelkäksi ”kotirouvaksi” oligarkin kainaloon.
Että sillai. Näin naapurissa!
Vuoden lopulla tulee eteen muutama työkeikka, jotka aiheuttavat päänvaivaa. Kysymys on siitä, ettei ilman omaa autoa pysty kuljettamaan mukanaan esim kirjapaketteja julkistamistilaisuuksiin, olutlaatikoita illanistujaisiin tai muuten painavia kasseja kavereille. Jo säilötyt suolasienet tai puolukkapurkit painavat. Kun saan autoni takaisin pihan parkkiruutuun joulukuun lopulla, kerron lisää. Vielä en tiedä, luovunko menopelistä lopullisesti (?).
Öisinajattelija