Autoton loppuvuoteni päättyi torstaina 18.12.
Autottomuus on ollut kaikin puolin myönteinen kokemus & yllätys – ja saattaapi olla, että sitä seuraa ”Autoton alkuvuosi 2015”.
Turha tässä on silti hurskastella ja puolustella miksi aloin käyttää yksityisautoa juuri nyt eli 19-22. 12. Mukavuudenhalu voitti. Tarvitsin autoa Lieksa-Kannus-Oulu-Lieksa -reissulle ja julkinen liikenne ei näillä väleillä oikein toimi. Kun oli lisäksi kirjapakettia yms muuta roinaa matkalla mukana, ei jaksa raahata tavaraa junasta bussiin ja bussista junaan – tai maksaa taksia kävelyosuuksista. Yksinkertaisesti: aikaa, rahaa ja vaivaa säästyi nyt yksityisautoillen. (Ja onneksi bensan hintakin on tullut reippaasti alas…)
Mutta: todella turha hurskastella, tekosyitä aina löytyy!
Lähes neljä kuukautta ilman autoa ei ole ollut vaikeaa. Muutama kimppakyyti järjestyi Lieksa-JNS -välillä helposti ja bussia sekä junaakin tuli käytettyä. Jatkossa aion minimoida yksityisautoilun ja kenties talven mittaan opetella luopumaan menopelistä vähitellen kokonaan. Katsotaan, en lupaa muuta kuin ”yrittää”, olen kohtuuskäytäntöjen ystävä.
Auto kosti
Mielenkiintoista oli se, että auto kosti heti kun otin sen käyttööni. Ajaessani illalla Joensuusta Lieksaan, autosta meni Enon jälkeen yhtäkkiä sähköt. Pilkkopimeässä ei paljon ajeta, hyvä että sain ohjattua menopelin lähimmälle bussipysäkille, minne se jäi. Oma analyysi: laturi petti. Auto kyllä käynnistyi vielä, mutta sammui taas hetken kuluttua. Onneksi liftaaminen onnistui ja pääsin Lieksaan.
Kun kysyin kyytimieheltä Lieksassa mitä olen velkaa, kaveri vastasi:
Mistä minä tiedän mitä olet kenellekin velkaa, mutta miulle et tietenkään mitään, oli ilo auttaa.
Niinpä, inhimillisyyttä löytyy Lieksastakin, vaikka taas nyrkkeiltiin ABC-huoltamon pihalla viime perjantaina. Joukkotappelu. Vastakkain somalit ja suomalaiset.
Tarinaa taas riittää, Lieksa leimaantuu, vaikka olisikin mainettaan parempi…
Öisinajattelija