Bostonin maratonilla pamahti. Kolme kuoli heti ja kymmenet saivat vakavia vammoja, todennäköisesti itse tehdyistä ”sirpale”pommeista.

Raukkamainen teko, jolle ei ole helppo löytää edes motiivia. Ainut selkeä motiivi on kaikelle terrorismille ominainen himokkuus päästä näkyviin mediassa. Bostonin maraton oli julkinen tekopaikka, joka takasi terroristille/terroristeille mahdollisimman suuren kauhistelevan yleisön. Televisiokameratkin olivat jo valmiiksi paikalla…

Teko on julma ja tuomittava, mutta yhtä kaikki: lyhytnäköistä ja moitittavaa on se mediamyllytys, joka aina seuraa tällaisia väkivallan akteja, kun ne tapahtuvat länsimaissa ja markkinatalouden ytimessä, USAssa tai EU-maissa.

Viime viikkoina on pommeja räjähdellyt niin Afganistanissa, Irakissa kuin Pakistanissa ja Intiassa. Niissä on kuollut satoja ihmisiä. Myös USAn pommituksissa kuoli vastikään Afganistanissa kymmenkunta naista ja lasta. Vahingossa, tietenkin – kohteena piti olla talebaneja… Paljonko tiedämme näiden terroritekojen taustoista, yksityiskohdista? Miten laajoille yleisöille niitä ”markkinoidaan”, paljonko uhrataan palstatilaa?

Hysteria myy, tasa-arvo unohtuu

Bostonin hysteria, 24 tuntia / vrk uutisia suoraan tapahtumapaikalta, lietsoo väkivaltaa. Media käyttäytyy täysin vastuuttomasti eikä mitään ole opittu menneiltä vuosilta. Suomessakin kootaan kymmeniä ”asiantuntijoita” pelottelemaan kansalaisia ja pohtimaan vastatoimia, siis kontrollin lisäämistä siellä ja täällä. Selvää on, että sekä Sotsin että Lontoon kisat saavat nyt ylleen militarismin leiman tiukkoine turvatoimineen. Urheilun sirkusta ei saa vaarantaa lepsuilemalla…

Bostonin hysteria tekee hallaa myös väkivallan uhreille Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa ja monissa Afrikan maissa. Media on epätasa-arvon näyttävä sirkusareena!Mediasirkus ei seuraa pommien uhreja köyhissä sotaa käyvissä maissa eikä terroriteon satakaan kuollutta Bagdadin torilla hetkauta uutisnautiskelijoita. Suomalainenkin sohvaperuna on koulutettu ottamaan kantaa vain kun vitivalkoinen ja sinivalkoinen siviili kuolee (mahdollisimman) traagisesti – tai kotipesä on vaarassa kun naapurissa mekastavat somalit tai venäläiset maahanmuuttajat ostavat naapuritontin.

Mediakoulutus pitäisi pistää uusiin puihin. Lehdissä, netissä, radiossa ja televisiossa ollaan täydellisesti pihalla maailman tilasta, uutisten arvottamisen kriteereistä ja uutisoinnin esillepanosta. Toimittajakunnalla ei näytä olevan juurikaan aikaa eikä asiantuntemusta kertoa objektiivisesti konflikteista, terroriteoista ja siitä todellisesta väkivallasta, joka uhkaa ihmisiä aivan muualla kuin pumpulissa elävässä Suomi-viihdelandiassa. Myös myötätunto, solidaarisuus ja tasa-arvo uutisoinnissa on kaukana siitä mitä voisi olla. Pelottelu, hysteria, pelko ja kauhu ovat uutisantia, jolla media myy. Väkivalta on viihdettä siinä missä Tarantinon elokuvat. Ihminen unohtuu!

Öisinajattelija