Tammikuun 2018 presidentinvaaliin osallistuu kaksi hyvin erilaista ja eri ideologiaa edustavaa naisehdokasta, Laura Huhtasaari ja Merja Kyllönen. Heitä yhdistää oikeastaan vain se, että ovat keski-ikäisiä, noin nelikymppisiä naisia – ja samalla myös vaalin nuorimmat ehdokkaat. No, ehkäpä yhdistävä tekijä on sekin, että kummastakaan ei presidenttiä tule.
Jos Huhtasaari ja Kyllönen yllättävät, vastoin odotuksia, isolla äänimäärällä, heillä voi olla ratkaiseva vaikutus siihen ettei istuvaa presidenttiä valita uudelle kaudelle jo ensimmäisellä kierroksella…
Huhtasaari – hukkuvan Halla-ahon pelastusrengas
Wikipediasta koottujen ”tietojen” ja muiden lähteiden mukaan Huhtasaaresta tiedetään ainakin tämä:
Laura Huhtasaari (s. 1979, Vilppula) on kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja, joka on vaihto-opiskellut myös Yhdysvalloissa ja ollut vapaaehtoistyössä Mikronesiassa. Uskonnon aineenopettajaksi hän pätevöityi Joensuun yliopistossa ja vielä erityisopettajaksi Helsingissä 2008. Vuodesta 2009 Huhtasaari työskenteli ennen poliitikon uraansa Porissa erityisopettajana.
Huhtasaari valittiin kansanedustajaksi 2015, Jussi Halla-ahon voimakkaalla tuella. Ei siis ihme, että hänestä tuli 2017 myös perussuomalaisten varapuheenjohtaja – ja syksyllä presidenttiehdokas.
Öisinajattelija kommentoi:
Laura Huhtasaari piipahti Joensuussa lokakuun lopulla. Hän tapasi kannattajansa lumisateessa kävelykadulla, mutta suuria joukkoja ei ympärillä nähty, vaikka mukana tallusteli itse Halla-aho ja muitakin uskollisia sisäpiiriläisiä. Huhtasaaren presidenttiehdokkuus on tulosta siitä, että hänen avullaan kuihtuva puolue yrittää karistaa harteiltaan sovinismin ja ukkoutumisen leimaa. Toisaalta, Halla-aho ei itse selvästi uskalla mittauttaa näissä vaaleissa todellista suosiotaan, vaan tyytyy ”kaukojohtajuuteen” ja Brysselin tuomiin taloudellisiin etuihin kun se vielä on mahdollista.
Käsittääkseni Huhtasaari on sekä EU- että Nato-vastainen, mutta ihailee kuitenkin Islannin ja Norjan kaltaisia Nato-maita. Elämänarvoiltaan hän on niin äärikonservatiivi, että nykyihmistä hirvittää. Kristinuskoaan korostava Huhtasaari ei usko evoluutioon, vaan on ns. kreationisti, kuten presidentti Donald Trumpin äärilaidan kannattajat. Hän vastustaa sukupuolineutraalia avioliittoa, homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta ja pakkoruotsia. Pedofiilit sietäisivät saada rajummat rangaistukset ja vankeja voitaisiin ”istuttaa” esimerkiksi Viron vankiloissa, kovemmissa oloissa.
Huhtasaari myös uskoo isänmaallisuuden olevan hyveellisen politiikan edellytys. Hän on, ainakin ennen ehdokkuuttaan, ollut usein nähty vieras ”maahanmuuttokriittisten” (lue: vastaisten) ja kansallismielisten liikkeiden tilaisuuksissa, joissa esiintynyt puhujanakin. Helmikuussa 2017 hän kävi esim antamassa tukensa Suomi Ensin -liikkeen mielenosoitukselle, jonka poliisi seuraavana aamuna hajotti ja vei kaksi mielenosoittajaa putkaan.
Kun Laura Huhtasaari aivan ilmeisesti haluaa tammikuun 2018 lähestyessä nostaa profiliaan, hän joutuu sievistelemään sanottavaansa ja hillitsemään kielensä. Muuten ”valtionaismainen” uskottavuus menee kyllä lopullisesti nykyisin rimanalituksin…
Kyllönen – vasurien vaalikampanja lähes näkymätön
Wikipediasta koottujen ”tietojen” ja muiden lähteiden mukaan Kyllösestä tiedetään ainakin tämä:
Merja Sinikka Kyllönen (s. 1977, Suomussalmi) on 2018 presidenttiehdokkaiden joukossa harvinainen ilmiö – niin työläistaustansa kuin lapsuus- ja nuoruusvuosien syrjäisen kotipitäjänsä suhteen. Koulutukseltaan hän on Oulun ammattikorkeakoulusta valmistunut bioanalyytikko, joka on toiminut ennen kansanedustajavuosiaan mm. laboratoriohoitajana Suomussalmella. Työ- ja valtuustovuosien jälkeen paikkakunnan ääniharava koki rakettimaisen nousun kansanedustajaksi 2007. Jatkokaudella Kyllönen oli jo liikenneministeri 2011-2014. Tuon ajan merkittävin aloite oli kenties alle 18-vuotiaille hahmoteltu maksuton joukkoliikenne, jota nuoriso saa yhä odotella…
Vuoden 2014 eurovaaleissa Kyllönen valittiin Euroopan parlamenttiin vasurien ainoana edustajana. Hän kuuluu parlamentin GUE/NGL-ryhmään ja on myös liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäsen. Vasurien presidenttiehdokas hänestä tuli puoluevaltuuston päätöksellä hyvissä ajoin, maaliskuussa 2017.
Öisinajattelija kommentoi:
Brysselin MEP-jengissä Merja Kyllösen on ollut vaikea hypätä näkyvän ja vaikutusvaltaisen edeltäjänsä Esko Seppäsen saappaisiin. Brysseliin on helppo ”kadota” ja siinä Kyllönen on melkein onnistunut – monen muun tavoin. Valitettavasti myös EU-fraseologia on tarttunut sen verran puhekieleen, että Öisinajattelijakin sen huomasi kun Kyllönen ja Li Andersson vierailivat loppukesällä 2017 Joensuussa. Toki vasurien ehdokas on helposti lähestyttävä ja suomussalmelaisen vaatimattoman olemuksensa säilyttänyt.
En ole paremmin perehtynyt ehdokkaan ulkopoliittisiin näkemyksiin, mutta arvelen Kyllösen olevan Nato-vastainen, EU-myönteinen, pohjoismaista yhteistyötä kannattava ja kainuulaisena Paasikiven-Kekkosen linjalla – ehkä sen suhteen Matti Vanhasta piirun verran modernimpi ajattelija?
Voi silti hyvällä syyllä ihmetellä, miksi jo maaliskuussa 2017 pressaehdokkaaksi valittu Kyllönen on ollut niin hiljaa tähän saakka? Eikö olisi ollut viisasta kampanjoida, tuoda tuoreita ajatuksia ulkopolitiikastakin esiin ja siten näkyä aika ajoin? Eikä hukkua epäröivien, haikailevien ja vaikenevien ehdokkaiden odottelevaan hiljaiseen huopatossutehtaaseen? Vai oliko sanottavan- vai rahanpuute esteenä kuten niin usein vasemmalla laidalla?
Varsinkin nyt olisi korkea aika ottaa kantaa – kun vaikutusvaltansa ja kannattajansa kadottaneet ”siniset”, sotaministeri Jussi Niinistön & ulkomailla viilettävän Timo Soinin johdolla, junailevat ja möhlivät minkä ehtivät? Eikö olisi viisasta pistää jalkakamppi ja täystuomio vaikka sotaministerin hurjille puheille, kammottaville sotaharjoitusvalmisteluille ja Nato- ja USA-”liittosuhteen” pönkittämiselle ? Siinä luettelo tämän hetken todella vakavista, mutta samalla sotahurmosmiesten käsissä niin naivin naurettavista lyhtypylväistä Suomen geopoliitisen aseman ”uudelleenrakentamiseksi”?
Uskoisin, että Brysselistäkin hyvin näkee, varsinkin Naisena, mihin maailma, jopa Eurooppa on päätymässä nykymenolla. Maailmanpolitiikan peruskysymykset ovat ydinsodan ja aseellisten konfliktien välttäminen, rasismin ja kaikenkirjavan nationalismin poisperkaaminen, aktiivinen diplomatia ja rauhan rakentaminen sekä päättäväinen ilmasto- ja ympäristöpolitiikka.
Kysyn vain, mihin vasemmistolta ovat nämä painotukset, presidenttijohtoisen ulkopolitiikan(kin) perusasiat unohtuneet? Ja varsinkin nyt niin keskeinen kysymys kuin RAUHANTYÖ ja rauhanliike?
Öisinajattelija