Suomen ainoan työväenpuolueen Kokoomuksen poikakerholla (Katainen-Stubb) on sana hallussa ja hymy herkässä. Taisi olla juuri Katainen, joka taannoin nimitti mm. yliopistouudistusta ”fantastiseksi”. Totta mies puhuikin, sillä fantastinen farssi yliopistojen ympärillä jatkuu. Asiasta kirjoitti napakasti myös pääluottamusmies ja tiedemaailman aktiivi Antero Puhakka (”Fantastisen yliopistouudistuksen savuavilla raunioilla” – Karjalainen 7.4.2010).

Yhteistoimintaneuvottelut ovat päivän sana. Vain viikko pari takaperin Oulun yliopisto sai omat yt-neuvottelunsa käytyä. Tulos: Kajaanin perinteikäs ja jo 110-vuotias opettajankoulutuslaitos sai lakkautuspäätöksen. Mukava suonenisku Korpi-Suomen tyhjennys- ja tappolinjalla. Mutta uutta putkeen. Itä-Suomen yliopistossa (Joensuu-Kuopio) käynnistetään 13.4. alkaen yhteistoimintaneuvottelut koskien hallinto- ja tukipalveluja. Töitä pitää ” uudelleenorganisoida” kahden yliopiston yhdistymisestä johtuen. Yt- neuvottelujen piirissä on noin 380 henkilöä ja ne eivät
tiettävästi suoraan koske tutkimus- ja opetushenkilöstöä. Alustavan arvion mukaan henkilöstön vähennystarve olisi 80 henkilötyövuotta.

Nähtäväksi jää, kuinka paljon hallintoa tosiasiassa puretaan – ja kuinka moni avustavan henkilökunnan edustaja, esimerkiksi huonosti palkattu toimistosihteeri tai määräaikainen työntekijä saa kenkää? Epäilen, että johtotasolta siirrytään korkeintaan ennenaikaiselle eläkkeelle. Ristiriitaista on jo se, että näin Itä-Suomen yliopisto näyttää mallia eläkeiän”pidentämispolitiikassa”. Tiedemaailma, jos mikä, lienee alue, missä virtaa riittää vielä vanhempanakin. Vasen laita lavea-professori Antti Eskola on tästä hyvä esimerkki. Mutta kuten tunnettua yt-neuvottelijat tutkivat aina tarkkaan irtisanottavien syntymävuodet…samoin kuin kaikki määräaikaissopimukset ja ulkoistamismahdollisuudet.

Ihmeellistä on myös se, että vuodenvaihteen 2009-2010 tietämillä juuri Itä-Suomen yliopisto ja Joensuun yksikkö kerskaili sillä kuinka paljon rahaa yritysmaailmasta on tullut ja tulossa. Budjetin piti olla hyvässä mallissa ja rehtori Perttu Vartiainen (JNS) hymyili leveästi lahjoittajien kanssa Karjalaisen etu- ja takasivuilla. Mihin lie miljoonat kadonneet? Taisivat olla niitä taloustutkimukseen ”korvamerkittyjä”? Vartiainen on nyt oudon hiljaa ja yrittää vähätellä muutenkin yt-neuvottelujen alkamista ja merkitystä. Sen sijaan Antero Puhakka kirjoittaa Karjalaisen mielipidesivulla naulan kantaan: ” Syyttävä sormi kohdistuu Opetusministeriöön. Yliopistouudistusta tehtäessä luvattiin, että yliopistojen rahoitus turvataan. Nyt on kuitenkin käynyt selvästi ilmi, että eduskuntaa harhautettiin tältä osin. Tosiasiassa ainoastaan pääministerin Aalto high schooliksi ristimä yliopisto saa kuluvana vuonna käyttöönsä enemmän rahaa kuin viime vuonna. Kaikkien muiden osalta budjettirahoitus reaalisesti pienenee. Kehittyneemmässä poliittisessa kulttuurissa opetusministeri tekisi tästä oman johtopäätöksensä. Edellinen opetusministerihän älysi lähteä huomatessaan mihin yliopistouudistus oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston osalta johtamassa.” Puhakan mielestä yliopistojen ”autonomia” kiteytyy lähinnä siihen, että Joensuun ja Kuopion yksiköt saavat aivan itse päättää mistä leikataan!

Pohjois-Karjalan aina sanavalmiit kansanedustajat kokoomus-Pekka Ravi ja keskusta- Anu Vehviläinen olivat aikoinaan innolla yliopistouudistuksen takana ja kehuivat sitä kilvan Kataisen ja Vanhasen kanssa. Luulenpa, että tulevien yt-neuvottelujen aikana hekin löytävät tärkeämpää tekemistä kuin ”Arjalan” eli kotimaakuntansa puolustamisen. Vehviläisen ”raidepolitiikka” esimerkiksi yöjuna-kysymyksissä herättää muutenkin jatkuvaa naurua maakunnassa, jossa YÖJUNA TAKAISIN –aktivistit keräsivät muutamassa viikossa reilut 20 000 nimeä adressiin. Kun olimme luovuttamassa tuota painavaa adressinivaskaa eduskunnassa pari vuotta sitten, Vehviläinen löysi juuri ja juuri varttitunnin aikaa kotimaakuntansa lähetystölle.

Yöjuna hävisi liikenteestä, mutta markkinatalous on tullut Joensuun yliopiston kampukselle jäädäkseen. Meno on armotonta. Ei riitä, että yliopistot yhdistyvät tai kilpailevat keskenään – myös niiden ns. ”painoalat” ja yksiköt on saatettu ”hajoita ja hallitse” –toimintamallin piiriin. Tulos tai ulos – käytäntö ei sivistysyliopistoon iskostu. Mutta eihän sivistyksestä nykymaailmassa enää kannata puhuakaan. Näin tilanteen näkee Puhakka:

”Se yliopiston eetos, jossa tavoiteltiin yhteiskunnan parasta, etsittiin tietoa ja totuutta sen itsensä vuoksi, näyttää menneen talven lumilta. Vain hivenen kärjistäen voidaan väittää, että yliopiston laaja-alainen sivistysihanne alkoi kadota opetusministeriön harjoittamaan tulosohjaukseen siirtymisen myötä. Uusimman yliopistouudistuksen jälkeen sivistysyliopisto onkin jo lähes täydellisesti hävinnyt. Yliopistojen arvo ei enää edes juhlapuheissa ole niiden tuottamassa sivistys- tai kulttuuripääomassa vaan raadollisemmin siinä, miten hyvin ne pystyvät tukemaan yhteiskuntaa sen kamppaillessa yhä paremmista sijoituksista kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa”.

Joensuun virallinen Öisinajattelija