Suomen Työväen Presidentti ilmoitti 1.1. arvonsa ja yhteiskuntanäkemyksensä. (Hän täydensi puhettaan kuninkaallisella hyväntekeväisyyseleellään sitten myöhemmin) :
-lisää työmoraalia (alas oleskeluyhteiskunta)
-lisää yrittäjyyttä (työtä,työtä,työtä…)
-lisää hyväntekeväisyyttä (antakaa köyhille, mikä ….älkää olko niin ahneita)
-jumalan siunausta (ja jatkossa: palkat alas)
”Humalan siunausta! Teillekin, Herra Tasavallan Presidentti!” toivottaa Öisinajattelija
Suomessa on työntekijäryhmiä, joiden palkkoja voidaan alentaa (ja on jo alennettu!) ja myös työoloja muutella mielin määrin. Niitä on lähipiirissänikin. Tässä sattumanvarainen lista, jolta tunnen useita uhreja, itsekin joukossa:
-keikka- ja pätkätyöläiset, sijaiset
-kaupankassat, kioskimyyjät, tilap.apulaiset
-mainosten ja ilmaislehtien jakajat, puhelinmyyjät
-paperittomat ulkomaalaiset, luotottomiksi huijatut velkavangit
-freelance-toimittajat, median orjatyövoima
Freelancer – palkkakuoppansa ansainnut (?)
Muistan ajan, jolloin liityin FOT -nimiseen (Freelance-ohjelmatyöntekijät) ammattijärjestöön. Tein keikkoja Oy Yle Ab:lle – ja kävelin usein rinta rottingilla sisään Helsingin Kesäkadun toimitaloon. Olo oli miltei kuninkaallinen, vaikka rahamassi ei niin valtava, työmäärään suhteutettuna. Status oli iso. Osallistuin FOT:in järkkäämään lakkoonkin, ehkä syksyllä 1978…. En kyllä muista miten siinä kävi. Rankkaa oli lakkoilla kun oli vasta aloittanut ja töitäkin oli tiedossa. Mutta solidaarisuus velvoitti.
Aika kultaa muistot. Freelancer on palkkakuoppansa ansainnut – itse ”vapautensa” valinnut. Ainakin monen mielestä. Ja toisaalta jokainen freelancer halajaa ainakin tiettyä varmuutta työoloihinsa. On hyvä tietää, että keikkoja ja työtä on tietty määrä, luottoa lähikaupassa ja vuokrakämppä pysyy alla.
Tottakai tulojen epävarmuus ja epätasaisuus kuuluu asiaan, jos ja kun on vakaasti vapautensa valinnut. Eri asia on silloin kun on pakosta free. Moni on.
Viime vuosina freelance-toimittajien palkkioita on alettu laskea urakalla. Työkin on käynyt vähiin. Lehtitaloissa, Ylessä ja kaikkialla mediassa pyritään lisäksi hyödyntämään yksittäinen työpanos laajalti: esimerkiksi myymällä sama paketti moneen mediaan – maksamatta siitä muuta kuin kertakorvaus. Tähän on monen ollut pakko alistua kun tiedossa on, että vakitoimittajatkin ovat saaneet ja saavat vähän väliä kenkää. Aivan muista kuin laatusyistä… . Niin, ja juuri laatu on tainnutkin joskus jopa kärsiä: tietyistä formaateista on tullut kiertokamaa, toistotavaraa.
Itä-Suomen sanomalehdet supistavat kirja-arvioita vuonna 2013
Olen tehnyt viime vuosina kohtalaisesti kirjallisuuskritiikkiä, sinne ja tänne. Itäsuomalaisena myös Itä-Suomen lehtiin (Karjalainen, Keskisuomalainen, Savon Sanomat). Muutamassa vuodessa kirjakritiikin alalle kuuluvat arviot ovat lyhentyneet huomattavasti. Merkkimäärät lasketaan tarkkaan. Palkkiot ovat tippuneet ”luonnollista tietä” kun jutut lyhenevät ja niitä julkaistaan vähemmän. Säästökuuri on tullut tutuksi.
Vuonna 2013 kirjakritiikki on uuden säästökuurin kohteena. Freelancerit Itä-Suomessa ovat saaneet ikävän ilmoituksen siitä että tänä vuonna kirjakritiikkejä julkaistaan lähes 30 % vähemmän kuin viime vuonna. Kustannuksina tämä säästö tarkoittanee paria kymppitonnia, tuskin enempää. Mutta kun ajat ovat vaikeat, pienestäkin pitää nyhjäistä eli freelancerin selkänahasta. Sieltä, missä PALKKA-ALE ON JO OLLUTKIN ARKIPÄIVÄÄ!
Ei voi kuin toivoa, että kritiikki tästä paranee, ja palstatilaa eli näkyvyyttä tulee lisää kun keskitytään olennaiseen (Mitä se sitten lieneekin?). Pelkään kuitenkin pahinta: kulttuurin ja kirjallisuuden markkina-arvo on punnittu. Arpa on heitetty ja kenkää saa lähitulevaisuudessa moni vakituinenkin toimittaja. Niin elämä opettaa…
Öisinajattelija