Suomenkin mediassa on puheenaiheeksi noussut merkittävä kansainvälinen, elokuvallis-poliittinen tapaaminen: sitä todistimme viime viikonloppuna Mustanmeren maisemissa, Venäjällä.
Siellähän syleilivät toisiaan karhumainen Obelix Ranskasta ja kalpakka vintiö Asterix Venäjältä, jolla oli iloisia uutisia Ranskasta maanpakoon joutuneelle Obelixille. Obelix sai Venäjän passin, josta oli ylpeä kuin runoilija Majakovski aikoinaan, erään jo unholaan vaipuneen imperiumin passista.
Paradoksi: Gerard Depardieu pakeni ”ranskalaista sosialismia” Venäjälle
Niin, siskoni, joka on asustellut Gallian mailla jo 35 vuotta, viestitti minulle sähköpostitse seuraavaa:
”Ranskalaisia ihmetyttää ja puhuttaa ”kansallisen ” näyttelijän Gerard Depardieun ”ei-isänmaallinen” pelleily Venäjän johtajien kanssa. Depardieu on matkustanut Venäjälle Vladimir Putinin kutsusta. Presidentti kutsui Depardieun vastaanottamaan tämän pyytämän (!) Venäjän kansalaisuuden ja passin Putinin Mustanmeren palatsissa.
Näin Depardieu saa miljoonansa turvaan Ranskan verokarhulta! Ranska kun aikoo verottaa kovasti yli miljoonan euron vuositulon saajia. Hän ei siis halua osallistua Ranskassa kansallisen solidaarisuuden ylläpitoon, vaikkakin Ranskan valtio on osaltaan mahdollistanut hänen miljooniensa kokoamisen ja kansainvälisen tunnetuksitulemisen tukemalla kansallista elokuvatuotantoa!…”
Kaiken kukkuraksi Depardieu, Putinille osoittamassa kirjeessään, ylistää maireasti venäläisyyttä ja sanoo Venäjän olevan ”laaja demokratia” !
Siskoni jatkaa sähköpostissaan: ”Toivottavasti Depardieu ei huppelissa pissaa Vladimir Putinin kengille, kuten pissasi jokin aika sitten lentokoneen lattialle…! Koipea voisi kylläkin nostaa ihan koiramaisesti hänen omille kintuilleen moisesta komediasta.”
Obelix-Depardieun esimerkki velvoittaa
Gerard Depardieu ei ihan sattumalta päätynyt demokratian mallimaahan. Hänellä on sinne ainakin lujat ammatilliset suhteet ja vankka suosio. Muistan tehneeni miehestä havaintoja Moskovan elokuvajuhlilla, joskus 1980-luvulla: hienostunut ruokakulttuuri, kalliit juomat ja kauniit naiset ympäröivät Depardieu-hovia liikkui hän missä hyvänsä.
Niin, ja näytteleehän Obelixiksi itsensä syönyt Depardieu myös tuoreessa Rasputin-filmatisoinnissa, joten on hyvä olla lähellä uudemmankin Venäjän tsaarin hovia. Tosin mediatietojen mukaan näyttelijä on jo lentänyt Montenegroon uusia elokuvia purkittamaan…
Obelix-Depardieun esimerkki velvoittaa tietysti muitakin ranskalaisia huippuartisteja säästäväisyyteen, säästämään miljoonansa verottajalta. Tuttu ilmiö muuallakin: Suomessakin erityisesti rutiköyhät formulakuskit ja NHL-kiekkoilijat ovat aina ymmärtäneet tällaisen säästäväisen elämäntyylin perään. Puhumattakaan tietysti kaiken maailman raataja-yrittäjistä, joilla ei ole varaa eikä muuta paikkaa edes lomailla kuin tyhjätaskuille suunnitellut karut ja kaukaiset veroparatiisisaaret.
Ehdotankin, että mallikkaasti palkkaansa alentanut Työväen Presidenttimme kirjoittaisi tästä säästäväisyydestä ja siihen liittyvistä epäkohdista kiertokirjeen, joka käännettäisiin muutamille maailmankielillekin. Ehkä joku sen saajista punastuisi häpeästä tai huomiosta?
Lopuksi. Ihmetyttää kyllä kummasti, että niinkin lahjakas näyttelijä kuin Gerard Depardieu voi sokaistua näin pahoin? Pilata nyt elämänsä ehtoona maineensa, kuolla ahneena ja maanmiestensä pilkkaamana pellenä? Mistä lie kysymys? Ehkä siitä vanhasta totuudesta, että kaikenlainen maine ja valta turmelevat mielen miltei aina. Kun tähän lisätään, että häikäisevät rahakasat sokeuttavat ajattelevan ja tuntevankin ihmisen, ei voi kuin itsetyytyväisenä matti meikäläisenä hörpätä aamukahvit, pistää lasit silmille ja ryhtyä lukemaan Lähi-Siwan tarjouksia…
PS. Asterix-Obelix -vertauksesta olen velkaa Karjalaisen pilapiirtäjälle Jarille (8.1.2013)
Öisinajattelija