Karjalan tutkimuslaitos 40-vuotias
Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos (KTL) juhli eilen näyttävästi, mutta rennosti perustamisensa 40-vuotispäivää. Olin entisenä KTL- tutkijana kutsuvieraiden listalla.
Suunnitelmia laitoksen lopettamisesta ja liittämisestä yliopiston muihin yksikköihin leviää aika ajoin. Huhut kuolemasta lienevät silti ennenaikaisia, koska KTL elää ja porskuttaa, näköjään, hyvin. Vaikka tulevat leikkaukset pelottavat henkilökuntaa Joensuun kampuksellakin (ja esim. Botania-yksikköä, kasvitieteellistä puutarhaa uhkaa kokonaan lakkauttaminen?!), voidaan Itä-Suomen yliopistossa keskittyä neljän professorin johdolla tärkeään Venäjä- ja rajatutkimukseen. KTL saa professorin viroista yhden, Venäjän historian ja politiikan tutkimuksen professuurin.
Vielä parempi uutinen on Venäjä- ja rajatutkimuskeskuksen (VERA) käynnistäminen ensi vuonna. VERA on 3-vuotinen hanke, jolla on iso merkitys siinä, että KTL vakiinnuttaa yhä asemiaan vankkana Venäjä-tietopankkina!
KTL siirtyi Joensuun yliopiston kampukselle, Aurora-rakennuksen käytäville viitisen vuotta sitten. Sitä ennen se sijaitsi vallan mainiolla paikalla – Pielisjoenlinnassa, Ilosaaren maisemissa. Vietin siellä toistakymmentä vuotta 1990-2000 vaihteessa vs.- ja määräaikaisena tutkijana, joten vanhempi jengi (jo maailmantuuliin ja eri yliopistoihin jo osittain hajonnutkin) tuli hyvin tutuksi. Suomen elokuva-arkiston ohella en ole nostanut säännöllistä kuukausipalkkaa missään työpaikassa yhtä pitkään kuin KTL:ssa. Ja ja vaikka ”linna-ajan” muistot ovat usein kultaista nostalgiaa, luulen että monitieteisempää ja inspiroivampaa työyhteisöä saa hakea kuin mitä laitos oli noina aikoina! Viihdyin siellä mainiosti ja monet ystävyyssuhteetkin saivat linnassa alkunsa.
KTL linjasi painopistealansa
Juhlaseminaarissa 23.11. laitos linjasi painopisteensä. Petroskoissa tällä hetkellä tutkimusta tekevä johtaja ja musiikkimies Pekka Suutari avasi tilaisuuden ja kertoi ajankohtaiset uutiset. Heti perään erikoistutkija Ismo Björn esitelmöi historian, etnisyyden ja kulttuurin painoalasta. Tavallista räväkämmän ja poleemisemman puhenvuoronsa aluksi Björn siteerasi Nikita Hrushtshovia vuodelta 1956:
”Historioitsijat ovat vaarallisia. He pystyvät panemaan kaiken ylösalaisin. Heitä on tarkkailtava”
En osaa sanoa kuinka paljon historioitsijoita nykyään ”tarkkaillaan”, mutta erityisen vaarallisia he eivät liene ainakaan Suomen virallisen ulkopolitiikan kannalta – eivät edes Suomi-Venäjä suhteen kannalta. Ihmetellä voi vain sitä miten paljon erilainen sotatematiikka yhä innostaa. Mutta siinäkään en näe yhtään sellaista rohkea avausta, millainen oli esimerkiksi viime vuonna KTL:sta eläkkeelle siirtyneen dosentti Antti Laineen 1980-luvulla paljon debattia aiheuttanut väitöskirja suomalaisista keskitysleireistä Venäjän Karjalassa.
Maaseutu- ja aluetutkimuksesta kertoi Maarit Sireni. Tämä painoala on aina ollut eräänlainen KTL:n kivijalka, ja monet mielenkiintoiset ja omaperäiset väitöskirjat painottuvat juuri aluetutkimukseen. Erityinen Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia perustettiin tasan kymmenen vuotta sitten, 2001, ja se on Timo Lautasen johdolla osottautunut tuiki tarpeelliseksi ja moniin haasteisiin vastaavaksi, ns. tilaustutkimustenkin tekijäksi.
Venäjä- ja rajatutkimuksesta esitelmöi Minna Piipponen; hän on tulevan VERA -keskuksen vetäjä, energinen ja monikielinen – myös venäjä hallussa – osaaja ja organisoija, joka tuntee hyvin erityisesti Venäjän murroskauden ilmiöt. ”Karelia – Borderland” oli professori James Scottin poleeminen puheenvuoro Karjalan merkityksestä ja roolista nimenomaan rajatutkimuksen kannalta.
Jos KTL ja sen VERA -keskus saa nostetta nimenomaan Venäjään kohdistuvaan rajatutkimukseen Luoteis-Venäjällä, se heittää hienon haasteen myös Aleksanteri-instituutin usein Moskova-Pietari-keskeiselle ”sosiologiselle politologialle”.
Juhlaseminaariin kuului myös rento iltajuhla , jonka kruunasi Timoi Munnen ”Pakafolk” -yhtye Esa Pakaris -tulkintoineen. Sitä ennen pidettiin paneelikeskustelu otsakkeella ”Karjalan tutkimuslaitoksen tulevaisuuden suuntia”. Siihen tilaisuuteen en ehtinyt, mutta paneeliporukka oli monenkirjava ja mietteet kuulemma sen mukaiset:
Kulttuurijohtaja Janna Puumalainen (Joensuun kaupunki) – rehtori Perttu Vartiainen (Itä-Suomen yliopisto) – dekaani Juha Kinnunen (Itä-Suomen yliopisto) – Kimmo Katajala (Itä-Suomen yliopisto) – Irma Mullonen (Karjalan tiedekeskus, Petroskoi) -Petri Kahila (Nordregio, Tukholma) – Riitta Kosonen (Aalto yliopisto, CEMAT) ja – Pertti Joenniemi (DIIS, Kööpenhamina) .
Joensuun virallinen Öisinajattelija