ks.myös www.rokumentti.com

Rokumentti Rock Film Festival taitaa olla Suomen suurin rock-leffoja esittävä yhtenäinen tapahtuma. Se on parasta aikaa meneillään Joensuussa, keskiviikosta sunnuntaihin 16-20.11. Teemana on BLACK MAGIC ja elokuvina mustaa musiikkia, reggaeta ja black poweria, dokumenttileffojen muodossa.

Elokuviin en juuri ehtinyt, mutta muutakin innostavaa oheistoimintaa oli. Seminaareja ja kunnon rokkia Kerubi-klubilla Ilosaaressa.

Pari seminaariakin siis festariin kuului. Ekassa pohdittiin muusikon uran alkutaivalta – tokassa joensuulaista rasismia 1990-luvulla. Black-teema sekin.

Sanomalehti Karjalainen (19.11.) teki – taas kerran – miltei pohjanooteerauksen kirjoittaessaan MarkkuLiikamaan kynällä eilisestä (18.11.) RASISMI- seminaarista , ”Joensuun rasistinen menneisyys”- keskustelusta .

Asiat ja rikokset jäivät käsittelemättä

Liikamaan juttu on otsikoitu: PUHUTAAN ASIAT PUHTAAKSI,
mutta mitään sellaista ei leväperäinen yhteenveto sisällä. Äänessä on vain entinen skini Eetu Virolainen…ja huomattavan vähäisemmällä millimetrimäärällä musta mies Wintom Ghebreselassie.

Olisi ollut aiheellista siteerata muitakin keskustelijoita, esim nuorisotyöntekijä Jarkko Riikosta ja tutkija Vesa Puurosta, joilla oli sanottavaa ja positiivisia ratkaisumalleja rasismi-ongelmaan.
Olisi ollut aiheellista antaa PALJON REILUMMIN palstatilaa rasismi-tilaisuudelle, joka keräsi Tapion ykkössalin aivan täyteen, seinustoja myöten eli yli 300 kuulijaa. Harvinaista Joensuussa!

Olisi ollut aiheellista painottaa eri aiheissa polveilevan yleisökeskustelun teemoja ja vilkkautta, mikä on poikkeuksellista monissa muissa täkäläisissä yleisötilaisuuksissa.
Olisi ollut aiheellista ottaa selkeämpi kanta teemaan, rasismin tuomitseva ote.
Olisi ollut aiheellista antaa ns. rehellisempi kuva sanomalehti Karjalaisen surkeasta roolista 1990-luvun eka puoliskolla. Lehti vaikeni ja peitteli rasistisia rikoksia pitkään ettei kaupungin maine menisi.
Olisi ollut aiheellista tuoda esiin ainakin jossakin määrin sitä myönteistä työtä mitä LIEKSASSA on tehty viime viikkoina rasismin torpedoimiseksi. Joensuun skinicity-kokemuksista on jotakin opittukin!

Mediahyssyttelyä Joensuussa – yhä vielä?

Hieman kritiikkiä ansaitsee itse tilaisuuden yleisö- ja esipuhujienkin rooli: RASISTISET VÄKIVALTATEOT TUOMITTIIN RIKOKSINA vain harvoissa puheenvuoroissa ja SKINIEN RIKOKSISTA EI OIKEASTAAN MAINITTU YHTÄÄN ESIMERKKIÄ! Miksi ei?

Yhtenä teemana keskusteluun nousi ”sananvapaus” ja se, etteivät ”skinit antaneet haastatteluja” – koska heidän mietteitään vääristeltiin julkisuudessa (=Eetu Virolaisen näkemys). Mm. toimittaja Markku Liikamaa toi tämän esiin. Yritin välihuutoa, mutta se ei onnistunut kun puheenvuoroja sateli sinne sun tänne. Tarkoitukseni oli kysyä: MIKSI KARJALAINEN EI VV. 1991-94 HAASTATELLUT UHREJA? OTTANUT VÄKIVALLASTA KÄRSINEIDEN ASIAA AJAAKSEEN? TUOMINNUT SELKEITÄ RIKOKSIA.

Miksi Joensuun media sitten hyssytteli ja vaikeni rasismista aina vuoteen 1995? Vasta silloin yliopistolaiset ja muut kaupunkilaiset heräsivät: se hiljainen humaani enemmistö, joka ei ole rasistista missään? Vaikenemisesta paikallismedia kantaa vastuun. Pelättiin kaupungin maineen menetystä, mitä näkemystä onneksi Lieksassa ei enää tänään esiinny, päättäjien taholta. Hyssyttely ja vaikeneminen jatkui 1991-95 Joensuussa, kunnes amerikkalainen musta koripalloilija sai tuonna vuonna 1995 tarpeekseen uhkauksista. Hän lähti, kun asunnon ovi poltettiin tai rikottiin. Hän pakeni vainooja-skinejä ja teki asiasta maailmallakin tunnetun! Joensuun oli pakko tehdä jotakin.

Joensuun rasistinen menneisyys -tilaisuus oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Uskomaton yleisömäärä ja yleisöpuheenvuorot! Mutta puutteitakin oli. Niin sanottu humoristinen ote otti välillä korviin – siis aivan kuin maahanmuuttajien autojen polttaminen, pesäpallomailoilla hakkaaminen, vihapuheet ja veitseniskut Joensuun yössä 1990-luvulla olisivat nyt jälkikäteen ”nostalgisen” huumorin ja naurun asia. Ihmettelen, ettei kukaan virallisen puheenvuoron käyttäjistä ottanut esiin karmeiden väkivaltarikosten ketjua. Yhtään esimerkkiä henkilöihin kohdistuneesta väkivallasta – veitsin ja pesäpallomailoin – ei tuotu esiin. Miksiköhän rikoksista yhä vaiettiin ja vaietaan eikä niitä mainita oikeilla nimillä?

Joensuun virallinen Öisinajattelija