Kansan syviä rivejä liikuttanut, Timo Vuorensolan ”kollektiivisesti” ohjaama kuunatsielokuva Iron Sky saapui Lieksaan pääsiäisviikonloppuna.
Sitä on markkinoitu eräänlaisena facebook- ja twitter-sukupolven yhteistyönä: elokuvaan ja sen juoneen saattoi vaikuttaa kuka tahansa….. Jaa noh, se myös näkyy – ”kuka tahansa” on selvästi ollut tarinankehittelyssä mukana ja enemmän tai vähemmän onnistuneita natsivitsejä suorastaan ryöpsähtelee valkokankaalle. Tätä vapaaehtois-kollektiivisuutta ajatellen, ihmettelen kuinka simppeliin digi-ja scifi-leffaan on saatu uhrattua miljoonia euroja?
Mutta: Pitihän IronSky katsoa, vanhana filmihulluna.
Paikalle Lieksan Brahe-saliin oli tullut n. 35 muutakin lieksalaista, joten en kokenut
kuuhulluutta tai yksinäisyyttä, ihan yksin.
Popcornit eivät myöskään häirinneet katsomiskokemusta, koska IronSky-äänimaailma,
loppupuolella erityisesti, peittää katsomon häiriöäänet hyvin alleen.
IronSky on kuulemma myös ”tieteiskomedia”. Aika harva nauroi Lieksan näytöksessä, mutta saattahaan se olla osoitus pers-arjalaisen huumorintajun puutteestakin (?). IronSky sopii melumaisemaltaan metallimusiikin harrastajille. IronSky on myös sopiva elokuva parin kolmen natsivitsin ystäville, ei paljon muille, mutta sivistystasosta riippuen vitsit voivat naurattaa tai ei.
IronSky sopii aivan erityisesti alaikäisille elokuvakatsojille, joille elokuvallinen kerronta on vielä vierasta, elokuvakielestä puhumattakaan. Kumma kyllä, Iron Sky on valitettavasti kielletty, peräti alle 12???!!! Miksi ihmeessä, ei kai kenkä päähän ole liian rajua väkivaltaa tänä päivänä? Seksiä leffassa ei ole ollenkaan. (Niin, itse näytin elokuva-arkistoaikoinani Hesassa Texasin moottorisahamurhaajan vuonna 1981 pojalleni, silloin 7-vuotiaalle Leolle – itse en tosin uskaltanut sitä katsoa…)
IronSky sopii lapsenmielisille, jotka erottavat mustan ja valkoisen, hyvän ja pahan, mutta eivät vielä ole lukutaitoisia. Iron Sky sopii erinomaisesti myös kuuroille ja kuurosokeille, koska he eivät menetä katsomiskokemuksessaan mitään.
Leffan komein näyttelijäsuoritus menee Stephanie Paulille, joka esittää Amerikan naispressaa (taustalla häilyy oikeistokonservatiivi Sarah Palinin hahmo…)
Ja onhan IronSky-leffassa jotakin positiivistakin:
1) Elokuvassa puhutaan välillä saksaa, mitä kieltä harvemmin kuulee muualla kuin Berliinin festareilla…
2) Elokuvan ilmiömäisin kohtaus on aito pätkä Diktaattorista: Chaplin ja
maapallo. Valitettavasti ohjaaja Vuorensola leikkaa hienon pätkän aivan liian lyhyeksi. Chaplin itkisi.
Öisinajattelija