Pohjois-Karjalan kauppakamari on jättänyt joulun alla nöyrän anomuksen, että kaupat voisivat olla auki myös loppiaisena, 6.1.2011. Eräänä perusteena on se, että alkuvuodesta Itä-Suomi on pullollaan venäläisiä turisteja, rahakkaita asiakkaita.
Ajat ovat muuttuneet aika tavalla 15 vuodessa. Muistelen 1990-luvun alussa kauppojen oville liimatun venäjänkielisiä lappusia, joissa luki:
”VAIN YKSI VENÄLÄISASIAKAS KERRALLAAN!”
Silloin Joensuussakin pelättiin, että ”mahorkalle haisevat rahattomat venäläiset trokarit , ryysyläiset ja myymälävarkaat” pelottavat pois muut asiakkaat ja tunkevat taskuihinsa sen minkä ennättävät kun kassan silmä välttää. Jotkut hotellitkin kieltäytyivät Suomessa majoittamasta ”ryssälle haisevia” samoista syistä.
Toki Öisinajattelija ymmärtää kauppakamarin huolet: raha ei haise eikä tunne rajoja eikä kansallisuuksia. Kun sitä on taskussa tarpeeksi, voisi joku romaniKERJÄLÄISRUHTINASKIN olla tervetullut Suomeen (?)
Mutta, mutta…, palataanpa kauppakamarin loppiaisaloitteseen. Olen kuullut kerrottavan, että nimenomaan pienet liikkeet eivät juhlapyhä-loppiaiskaupasta hyödy eivätkä ne tahdo muutenkaan jaksaa pitää perhe- tai muutaman hengen yrityksiä auki 7 päivää viikossa. Sitä paitsi, voisi olettaa, että joulu- ja alennusmyyntiruuhkan jälkeen lepoa tarvitsee supermarkettienkin henkilökunta.
Joulun markkinarieha alkaa ärsyttää yhä useampia tavan kansalaisia. Eikö rahanahneudella ole mitään rajaa? Eikö olisi aihetta pysähtyä ja nauttia osto”paratiiseistakin” niin sanotusti kohtuudella? Eikö pyhäpäiviksi voisi ajatella muitakin huvituksia kuin kassajonoja? Vaikka kulttuuritarjontaa tuplasti. Kuluneen vuoden aikana esimerkiksi Joensuun Kohtuusklubin kokouksissa on useamman kuin kerran todisteltu monelta kantilta, että ahneudella ja maapallon kestokyvyllä on rajansa. Kauppamiestenkin tulisi ne tajuta.
Vastustan kaikkien juhlapyhien kaupallistamista! Sitä, että yhteiskunnan pitää pyöriä ja jonkun kääriä rahaa 24 tuntia vuorokaudessa. Suotakoon venäläisillekin turisteille loppiaisrauha, muuta tekemistä kuin kassajonoissa seisomista.
Kun ”markkinavoimilla” näyttää tuota maallista mammonaa olevan, sen voisi suunnata joulun alla vaikka köyhimpien lähimmäisten hyväksi. Esimerkiksi hienoa avustustyötä Joensuusa tekevä – ja venäjänkielisille maahanmuuttajille työtä antava – Karjalan Apu on vaarassa menettää suuren osan tukirahoistaan ensi vuonna.
Arvoisa Pohjois-Karjalan kauppakamari! KARJALAN APU olisi hyvä kohde joulukaupasta kertyneiden pääomien sijoituspaikaksi.
Joensuun virallinen Öisinajattelija