Olen jotenkin huomaavinani, että nykyvasemmalla, saati vihreällä laidalla ei paljonkaan puhuta enää KAUPALLISESTA JOULUSTA tai MAINONNAN INDOKTRINAATIOvaikutuksista. Kaikkivoivat markkinavoimat ovat niin vahvoilla ettei hyttysen ininääkään enää jakseta harrastaa, saati KAPINAA! kuten ennen muinoin 1960-70-luvulla.
Kuitenkin iso joukko ajattelevia ihmisiä – ehkäpä jopa valtaenemmistö? – kärsii kaikkien (KIRKKO)PYHIENKIN juhlien KAUPALLISTAMISESTA ja markkinahumusta. Rankan työ- tai työttömyysvuoden päätteeksi haluaisi rauhaa ja lepoa…
Kohtuuden vastarintaa
Kohtuullista vastarintaa kaupallisuudelle ja markkinavoimille voi kuitenkin harrastaa joulun aikaankin. Se ei ole vaikeaa ja se palkitsee. Kerronpa omat vaatimattomat pyrkimykseni:
1)Loppuvuodesta heittäydyn usein kulttuurin, kirjallisuuden ja liikunnan ystäväksi. Se rauhoittaa kummasti ja on halpaa, joskus peräti ilmaista. Mitä pienimuotoisempi tilaisuus, sitä parempi olo. Erityisesti hyvän kirjallisuuden kanssa kahdestaan seurustelu avaa ajattelua, sisäistä monologia dialogin suuntaan. Melkein alkaa puhua itsekseen (?).
2) Liikuntaa (kävelyä, avantoa & kuntosalia) lisään loppuvuodesta tietoisesti, koska silloin välttää monet pikkujoulujuopottelut ja alkaa valmistautua ns. absoluuttisen eli tipattoman tammikuun ihanuuksiin ja uuden elämän ikuiseen aloitukseen…
3)Jouluhässäkkään kuuluvan suursiivouksen tein jo ennakkoon, kuluneena viikonloppuna. Yleensä ”suur”siivoilen muutenkin harvakseltaan.
4)En ostele enää lahjoja, paitsi muutaman kirjan. (Tämä on tietysti helppo sanoa, koska kaikki lapset ovat aikuisia…). Kirjalahjoista osan kierrätän, koska olen muutenkin päättänyt harventaa omiakin kirjoja pois pölyttymästä. Tarvittaessa hyvän kirjan löytää aina – kirjastosta tai ystävältä.
5)En juurikaan syö, saati valmista joulupöperöitä, koska kinkku ei enää yksinkertaisesti maistu. Jouluna voi herkutella huomattavasti halvemmalla jos haluaa. Suosittelen kalaa, kasviksia, lammaskaalikeittoa ja höyryävää borshia runsaalla smetanalla, pakkasen paukkuessa ulkona.
6)Jo muutaman vuoden ajan olen kantanut sisälle – hyvissä ajoin ennen joulua – pienen MÄNNYN tai männyn- ja kuusenoksia. Mänty on osa joulukapinaani, tietenkin. Nuo puunoksat eivät koristuksia kaipaa, mutta tuoksu vie minut lapsuuden jouluihin. Vaikkapa siihen onnen hetkeen, jolloin sain lahjaksi isäni Lapin tukkikämpällä veistämän pienen puuhevosen… Itkin hartaasti kun siltä katkesi leikissä jalka.
7)Kynttilöiden polttaminen on rauhoittumisen avainhetki. Olen tuleentuijottaja, mutta en omista takkaa. Kynttilöistä pidän ja kynttiläillallisista myös…
KOHTUULLISTA joulunodotusta!
Joensuun virallinen Öisinajattelija