Ainakin kerran tai pari vuodessa Pohjois-Karjalan päälehti Karjalainen muistuttaa lukijoita siitä, että olisi aika ruveta kehittämään Kolia turistikohteena. Niin nytkin (Karjalainen 18.12. ”Koli tarvitsee tuoreita ideoita”) – ja juuri joulun alla venäläisturistien kansoittaessa Kolin rinteet niin että vihonviimeinenkin mökki on taatusti varattu uuden vuoden tienoilla.

Hyvät karjalaiset markkinamiehet ja media! Jättäkää jo Koli rauhaan! Se on ihan tarpeeksi vetovoimainen KANSALLISMAISEMA ja pääsääntöisesti rauhallisen, kiireettömän luontomatkailun aarrearkku. Se ei tarvitse mitään uusia ideoita. Tärkeintä on pitää rinteet luonnontilassa ja Ukko- ja Akka-Kolin huiput puhtaina kaupallisista tarpeista. Jo olemassaolevat hirsimökit ja komea hotelli, joka sijaitsee miltei huipulla riittävät aivan hyvin vaativampaankin laiskotteluun. Laskettelurinne ei voisi sijaita paremmassa paikassa: suoraan hotellin oven edessä. Sekään ei kaipaa kuin kunnossapitoa.

…ja Suomen hevonen & savottatyö kunniaan!

Kävimme Kolilla viikonloppuna 17-18.12. . Pakkanen paukkui, mutta kapuaminen muutaman sadan metrin matkan huipulle ei tuottanut suurta tuskaa. Hotellissa oli rauhallista, palvelu ensiluokkaista ja sauna, kuntosali & poreallas mukavia lisukkeita löhöilyn yllykkeeksi.

Kolin 10-vuotias Luontokeskus UKKO …

www.luontoon.fi/ukko

… antaa perusteellisen kuvan Koli-kohouman historiasta ja maantieteestä miljoonien vuosien aikaperspektiivillä. Näyttelysalissa odotti yllätys – taiteilija-hevosmies-metsuri Anssi Okkosen lyijykynätekniikalla ”valokuvatarkasti” toteutetut hevossavottakuvat.

Okkonen on itse kuviensa henkilöhahmo. Hän on myös metsuri ja ottaa hienosti ja päivänselvästi kantaa maakunnan ja maapallon tärkeisiin ekologisiin kysymyksiin. Kun kuvissa on vielä mukana lähes sukupuuttoon kuollut SUOMEN HEVONEN ja aito reki keskellä näyttelysalia, ei voi kuin huudahtaa ihastuksesta. Tämä työhevoskulttuurin ja maaseudun rauhan esillepano on juuri sitä mitä Kolin kaltainen KANSALLISMAISEMA kaipaa. Tämä on se mennyt maailma, jota kovin moni ei osaa kaivatakaan, saati tallentaa Okkosen lailla lyijykynällä ja fotomaisen pikkutarkasti. Moniin kuviin liittyy kaiken lisäksi eräänlainen savottapäiväkirja, joissa työprosesseja kuvataan.

Anssi Okkosen SAVOTTA -näyttely on avoinna helmikuun 2011 loppuun saakka. Tervemenoa!

Ps. Ja jos haluaa kokea millaista on huristella Kolilta Lieksaan jäätietä pitkin sekin onnistuu näillä pakkasilla kevätpuolelle 2011 saakka. Järveltä maisemat avautuvat toisenlaisina kuin Kolin huipulta…

Joensuun virallinen Öisinajattelija

Edellinen artikkeli:Runon vuosi 2010
Seuraava artikkeli:Reinot for ever

3 Vastausta

  1. Pekka Nieminen Vastaa

    Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että Koli on jätettävä rauhaan yhtään enemmältä rakentamiselta. Koli on suosikkipaikkani Suomessa (ja melkein koko maailmassa) ja sen arvo on siinä itsessään. OK. Itse Asiassa. Pielisen rantaa voisi aavistuksen kohentaa, ainakin kesätarpeisiin. Kun lähtee kesällä hiihtohissillä alas, saapuu jo valmiiksi muokattuun kulttuurimaisemaan, joka on ankeuden alalla saavutus. Ehkäpä siinä suunnassa olisi sijaa turismityrkyttymille, ehdolla että maisemaprofiilia ei mitenkään muuteta.

  2. Anneli Heliö Vastaa

    Kolista!

    Kolista tullaan varmasti aina taistelemaan ja rauhaan sitä ei jätetä, niin tärkeä se on. Voi mennä historiassa taaksepäin ja muistella, mitä kaikkea siihen on liittynyt.

    Itse tein siellä joukon performansseja vuosina 1988 – 1994, niiden taustalla oli kansallispuistohanke. Ja voin kertoa omasta ja myös muiden puolesta, jotka olivat niissä esityksissä mukana, että ne muuttivat perustavanlaisesti taidekäsityksiämme ja toimintamme lähtökohtia – niin voimakkaasti Koli meihin vaikutti. Itseni kohdalla ympyrä meni umpeen kesällä 1994, päätin silloin etten tule tänne enää. No jäihän sieltä runosarja.

    Ja sitten eräs tärkeä asia: Paras tietämys Kolista on Mauri Vaakanaisella, hän on kerännyt arkistoista tuhansia Koliin liittyviä dokumentteja, se on hänen elämäntyönsä. Ja sitten on hienoja mustavalkokuvia myös tuhansia, ne ovat aikoinaan Kolilla asuneen Saarelainen nimisen valokuvaajan ottamia. Niistä kannattaisi tehdä kirja.

    Jouluja ja Mielentyyneyttä!

    Anneli Helio

  3. Martti Juntunen Vastaa

    Nimen omaan Koli on jätettävä rauhaan.Aikoinaan kun Kolia ruvettiin kehittämään,niin luonnosuojeliliiton tapaiset puuhastelijat, ryhtyivät valituksia tekemään ja estämään Kolin kehittämisen.Onneksi sain sellaisen liikkeen aikaiseksi,että valittajat vetivät esityksensä pois.Kerkesivät ne sen verraN AIHEuTTAA, että veivät rakennustyöntekijöiltä jouluruuan ruokapöydästä.Työt sitten alkoivat keväämällä.Palvelu jotenkuten nyt pelaakin,kuin kirjoittaja tässä kertookin,mutta palvelujen kehittäminen ei saa pysätyä, se tietää Kolin kuolemaa.Muuten,työttömyyskorvauksialla ei kaksisia ruokia ostella,tutkijat joiden opiskelu on yhteiskunnan verorahoilla kustannettu,kyllä söivät hyvin.Jos näitten piipertäjien linjan mukaan olisi menty, ei siellä palveluja paljon olisi.Pohjois-Karjala kuihtuisi,ilman Kolin kehittämistä. Että, silleen.Ministereistä lätiin,siellä oli jupakka selvittämässä,mutta taipuihan se rautakankikin.Joensuun yliopistolla pitäsi olla lakkautusuhka jatkuvasti päällä, jotta nämä piipertäjät eivät kerkiäsisi sotkea tätä Koli tulevaisuutta.Erään kerran vein kaverin hiihtolenkille Kolille, ensin kierretiin ukko-Kolin huipun 7 km latu ja sitten päätettiin,että mennään tekee 5 km verryttelyhiihto ala-kolille. Eka viitoituksen kohdalla hiidettiin suoraan ja kun tultiin takaisin arveltiin,että kilometrejä olikin tullut noin 21 km. Eikö sitten vielä ajettu Pieliselle ja súksia apuna käytiin vielä pilkillä, joten kilometrejä tuli ja samalla saatiin Kolin rauhaakin ihastella puolin ja toisinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.