Vuosi 2010 – ja erityisesti kesäaika – oli harvinaisen runokylläinen. Eri puolilla Suomea järjestettiin monenlaista runoraatia, runoviikkoa, runomaratonia, runopuulaakia ja runoiltaa. Runo kuului myös YLEn lähetyksissä kiitettävästi. Mainitsen muistin virkistykseksi vaikkapa Kajaanin Runoviikon ja Lahden Runomaratonin sekä Kesälahden venäläisen nykyrunouden iltapäivän.
Tommy Tabermannin poismeno heinäkuussa sai monen lukijan avaamaan elämänsä ensimmäisen runokirjan. ( Ainakin toivon niin. ). Tommyn panos rakkausrunoilijana ja aina optimistisena runotarinoiden tuottaja oli vertaansa vailla – ollaanpa hänen runoistaan mitä mieltä hyvänsä.
Vaikka runo on usein tarinaa suppeampi, se voi uudistaa kieltä ja otetta tarinankerrontaankin. Se voi olla myös kokonainen elämäntarina, elämän moninainenn kirjo runomittaan puettuna. Myös iskevä aforismi saattaa lyhykäisyydessään avata pitkää aikajanaa, muistoja, kohtaloita – virkistää jopa kokonaisen kansakunnan historiallista muistia. Runon ja aforismin kulttuurinen kääntäminen kieleltä toiselle on vaativa tehtävä, oma taidelajinsa.
Pohjois-Karjalan runobuumi syksyllä 2010
Runon voittokulku on jatkunut Pohjois-Karjalassa myös loppuvuodesta 2010. On ollut isompia ja pienimuotoisempia runotapahtumia, joista poimin pari, kolme.
Marraskuussa 19.11. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella pidettiin ANNA AHMATOVA JA HÄNEN AIKANSA -seminaari. Sen puuhanaisina toimivat Marja Jänis ja Natalia Baschmakoff, molemmat yliopiston arvostettuja Venäjä-tutkijoita muutenkin. Mieleen jäivät monet hienot alustukset – Johanna Hulkko, Maija Könönen, Kirsti Era, Elvira Hirvonen, Jukka Mallinen. Kuten arvata saattaa, myös Ahmatovan ja Nobel-runoilija Joseph Brodskyn ”suhde” tuli perinpohjin käsitellyksi, erityisesti Könösen ja Mallisen alustuksissa. Leila Luukkainen ja Irene Jelin pitivät huolta ohjelmallisesta osuudesta laulaen ja lausuen.
Joulukuussa 14.12. maineikkaassa ravintola Wanhassa Jokelassa (, joka on muuten purku-uhan alla lähivuosina?!) kokoontui Joensuun rauhanryhmän merkeissä ensimmäinen RUNOSALONKI. Teemana oli joulunaikaan sopivasti RAUHAN JA RAKKAUDEN RUNOT.
Aivan sattumalta, samana päivänä 14.12 Enossa järjestettiin VENÄLÄISEN RUNON ILTA paikallisen ystävyysseuran aloitteesta. Siellä kirjastonhoitaja Vesa Liminka luki ja esitteli Anna Ahmatovan runoutta.
Joensuun RUNOSALONGIN idea pistettiin alulle jo ANNA AHMATOVA JA HÄNEN AIKANSA -seminaarin jälkitunnelmissa. Toteuttajiksi ryhtyivät Inka Kivi ja Veijo Tiilikainen, jotka ovat kunnostautuneet niin tekstin tuottajina kuin lausujina. RUNOSALONKIA on tarkoitus jatkaa ensi vuoden puolella. Sen idea on spontaanisuus: jokainen halukas saa lausua omia tai muiden kirjoittamia runoja – kehua, kommentoida, kritisoida. Myös laulaminen ja soittaminen on suotavaa!
PS. Lähellä sydäntäni oleva ELÄMÄNTARINA -lehti julkaisi syyskesällä niin ikään runo- ja aforisminumeron (2 / 2010) – katsokaapa
www.elamantarina.fi
Joensuun virallinen Öisinajattelija