Rakas Päiväkirja…ei kun blogini. Viikonloppuni sujui vilkkaasti mutta verettömästi, vaikka kaupungilla liikkui massoittain nuoria ja vanhempiakin Joen yön kulkijoita perjantai-iltana. Terroristeja ei näkynyt, mutta juoppoja aikuisia ja äänekkäitä nuoria riittämiin. Pääkaupunkilaisille tiedoksi: Joen yö on Suomen karjalaisen kulttuurikaupungin ikioma Taiteiden yö
Perjantai-iltapäivä ja ilta menivät siis Joensuun rantoja tallatessa ja erilaisia tapahtumia töllistellessä. Jotakin jäi mieleen, vaikka sirkushuvi oli välillä turhankin äänekästä. Lauantai taas kului talkootöissä PikkuNupun luomutilalla. Tänään sunnuntaina olivat vuorossa kantarellit.
Kirjastossa
Kirjasto juhlisti Joen yötä perjantaina jo klo 14.00 lähtien. Myöhästyin poistokirjojen halpismyynnistä, sillä tietokirjojen laatikoissa oli melkoisia aukkoja jo ennen klo 15.00. Silti löytyivät seuraavat mielenkiintoiset opukset:
Mannerheim Pietarissa ( Leonid Vlasov, suom. 1994); aivan upea tietokirja lahtarikenraalimme Pietarin ajasta; täynnä harvinaisia valokuvia. Vlasov oli naapurimaamme paras Mannerheim-tuntija, jota sietäisi kääntää enemmänkin. Kari Klemelän suomennos.
Matka Suomessa 1846 (Jakov Grot, suom. 1983); mahtava Suomi-kuva 170 vuoden takaa, menneen maailman metka matkakertomus Karjalan-Savon kautta pohjoiseen. Pekka Hakamiehen suomennos, kulttuuriteko!
Kannaksen teillä (Katri Veltheim, 1987); nostalgisia muistoja Kannaksen kulttuurimaisemista vuoden 1917 molemmin puolin.
Euroopassa, Pietarissa (Matti Klinge, 1993); professori kirjoittaa asiantuntevasti niin Euroopasta kuin Pietarista, pitkällä aikavälillä.
Loikkarit (Auvo Koistiainen, 1988); edelleen paras loikkarihistoria ja selvitys suomalaisten kohtaloista 1930-luvun alun Neuvostoliitossa.
Aleksis Stenvallin elämä (Veijo Meri, 1973); heräteostos, sillä tämä pienkirja on jäänyt lukematta.
Tuhlattuja päiviä / The Lost Weekend (Charles Jackson, 1944/ suom. 1989); alkoholismikuvauksen klassikko, jonka lainasin joskus jollekulle enkä saanut takaisin. Aina yhtä ajankohtainen.
Russko-finski slovar glagolnogo upravlenija / Venäläis-suomalainen verbisanakirja (Toim. Martti Kuusinen & Valentina Suhanova, 1999); tämä työkäyttöön hommattu teos ei esittelyä kaipaa.
Nämä kahdeksan kirjaa maksoivat yhteensä 4 euroa / 50 centtiä kpl. Hieman ihmettelen, että tällä tavalla tuli hamstrattua, koska periaatteeni on ollut luopua kirjoistani, varsinkin kaikista romaaneista, ja kierrättää niitä.
Kirkkokonsertissa ja Ilosaaressa
Ortodoksisen kulttuurikeskuksen piskuisessa kirkossa esiintyi perjantaina klo 19.00 miesvoittoinen kirkkolauluporukka Psaltikon. Konsertti oli melkoinen poikkeus Joen yön ohjelmistossa, mutta todellinen elämys.
Neljä mieslaulajaa aloittivat 1100-luvun yksiäänisellä bysanttilaisella hyminällä ja jatkoivat sitten myöhäisemmän keskiajan kirkkoslaavilla, joten sanoituksia jopa hieman ymmärsinkin. Moniäänisesti toteutetut Gospodin pomilui -variaatiot olivat jo vivahteikkaampia. Kovasti ne muistuttivat myös georgialaista / gruusialaista kolmiäänistä ”vuoristolaulua”. Georgialainen kirkkomusiikki on muuten poikkeuksellisesti aina kolmiäänistä, kolmiyhteisen kristinuskon jumalan kunniaksi…
Raiskatussa ja sementillä päällystetyssä Ilosaaressa esiintyi illan päätteeksi eli klo 23.00 itse Jukka-Poika, tuo suomalaisen reggaen uusikoni. Poika…ei kun mies on letkeä esiintyjä, sanoituksetkin yhtä arvoituksellisia kuin Ultra Bralla, mutta se reggae-poljento…, voi ei. Kuinka kaukana suomalainen reggae onkaan Bob Marleyn ajoista ja Sly Dunbarin & Robbie Shakepearen basso- ja rumpurytmeistä!
Puoli kahdentoista aikoihin yöllä alkoi, sade, joten fillaroin vikkelästi kotikonnuille. Onneksi ehti hyvin nukkua ennen lauantain koitoksia.
PikkuNupun sipulitalkoissa
Lauantaina meni reilut kuusi tuntia talkootöissä. Luomujuureksia, perunaa, vihanneksia ja yrttejä Liperin Vaiviossa (vajaat 20 km Joensuusta) jo 30 vuotta viljellyt hollantilainen Pjotr Houtbeckers on monesti kutsunut kylään. Häneen tutustuin Varparannan rauhanakatemian ensi vuosina – Pjotr oli tapahtuman muonittaja, mistä myöhäiset kiitokset kunnon sapuskasta!
Nyt tuli viimeinkin tilaisuus tutustua aitoon luomuviljelytilaan, PikkuNuppuun, kun pääsin mukaan talkooporukkaan.
Pjotr itse oli tosin lauantain Joensuun torilla myymässä tuotteitaan, mutta yhtiökumppani, ravitsemusasiantuntija Niina Kaplas toimi osaavasti töiden organisoijana. Lauantaina satoi, joten alunperin suunnniteltu perunannosto muuttuikin sipulin korjaamiseksi pellolta kuivuriin.
Talkoissa oli mukana hyvin kansainvälinen porukka, noin tusinan verran nuoria ja muutama meitä vanhempiakin. Pitää sanoa, että tuntui hyvältä päästä märältä pellolta ”sisätöihin”, nimittäin nostelemaan sipulilaatikoita kerroksittain kuivumaan. Sato oli silminnähden mainio ja sipulit suuria kuin nauriit!
Fyysinen työ on aina pitkän päivän istujalle poikaa! Tänäänkin, sunnuntaina, tuntee hyvin tehneenä ns. kunnon töitä eikä tarvinnut lähteä Vesikon uimahalliin, kuntosalille.
PikkuNupun ruokapuoli oli myös hoidettu hienosti, kokki täysammattilainen! Kasviskeitto (kahta eri lajia) ja porkkanapiirakka maistuivat kaikille. Kun vielä pääsi hikisenä aitoon puusaunaan ja pulahtamaan läheiseen lampeen, olo tuntui taivaalliselta.
PS. Minäpä kiitän talkoolaisia mukavasta seurasta – ja erityisesti Pjotria ja Niinaa kutsusta talkoisiin. Terveiset myös ukki Pjotrin lastenlapsille ja naapuruston pikkuväelle. Oli mukava leikkiä kanssanne piilosilla oloa saunanlämmityksen ohessa…
Öisinajattelija,
joka kävi vielä tänä aamuna poimimassa paistinpannullisen kantarelleja lähimaastosta, Joensuun Niinivaaran polkujen varsilta…