Voisi olla korkea aika miettiä, mitä terrori, terrorismi ja terroriteko oikeasti tarkoittavat. Millaista suomalainen terrorismi on ollut viime vuosikymmeninä?
Kettutytöt ja Bader-Meinhof
Suomalaisesta terrorista puhuttiin ensi kertaa sitten II maailmansodan pari vuosikymmentä sitten, kun ns. kettutytöt vapauttivat luontoon kettutarhojen häkkieläimiä. Alkuperäiset kettutytöt olivat Kirsi Kultalahti, Mia Salli ja Minna Salonen, jotka päästivät vuonna 1995 satoja kettuja irralleen eräillä turkistarhoilla Pohjanmaalla.
Vaasan hovioikeus tuomitsi Kultalahden, Sallin ja Salosen yhdeksän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin kolmesta törkeästä vahingonteosta ja tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamisesta eläimelle. Tuomio annettiin 30. joulukuuta 1996. Lisäksi nuoret tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksena lähes 800 000 markkaa.
Tuomio oli siis erittäin kova. Tosiasiassa kyse oli elänaktivismista, jota on vaikea rinnastaa sellaiseen terrorismiin, jota harrastivat esimerkiksi Baader-Meinhof -ryhmä Saksassa tai Punaiset Prikaatit Italiassa 1970-luvun alkupuolella. Samoin kettutyttöjä on vaikea rinnastaa 1930-luvun alun oikeistolaiseen terroriaaltoon, joka tunnetaan Lapuan liikkeenä. Lapuan liikkeen kannattajat murhasivat, muiluttivat ja pahoinpitelivät kymmeniä Suomen kansalaisia, jotka olivat mielipiteiltään sosiaalidemokraatteja tai kommunisteja.
Suomalainen terrori 2000-luvulla
Turussa oli elokuussa 2017 vuorossa ihmisiin kohdistuva terrori, jossa puukottaja tappoi ja haavoitti uhrejaan Turun torin laitamilla. Koko mediakenttä ja erityisesti somen huhumylly ovat ottaneet veriteosta kaiken irti erikoislähetyksineen ja vihapuheineen. Erityisesti somen nettikeskusteluissa on jauhettu asiaa asian vierestä ja levitetty myös ns. valeuutisia ja asiattomuuksia jo päiväkausia. Ihmettelen myös sitä, että kokonaisia uutislähetyksiä siirettiin Turun torille, vaikka mitään asiallista tiedotettavaa edes poliisilla ei aluksi ollut. Saatiin aikaan paniikkia ja aiheetonta pelkoa, minkä seurauksena alettiin terapoida koko kansaa ilta illan jälkeen.
Herää helposti oletus, että uutisointi ja huhumylly paisui kuin pullataikina syystä että tekijä osottautui ulkomaalaiseksi turvapaikanhakijaksi.
Kannattaisi palata 10-15 vuotta ajassa taaksepäin ja kerrata vähän suomalaisenkin terrorin olemusta. Kysynkin, mihin ovat unohtuneet Petri Gerdtin, Pekka Auvisen ja Matti Saaren terroriteot. Terrorista ei niiden yhteydessä puhuttu, vaikka yhteensä kuolleita oli 27.
Muistellaanpa.
Vantaan Myyrmannissa 2002 Petri Gerdt räjäytti pommin, joka surmasi 7 ihmistä ja haavoitti 164:ää.
Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa 2007 Pekka-Eric Auvinen ampui pienoispistoolilla kuoliaaksi 9 henkilöä.
Kauhajoella Seinäjoen koulutuskuntayhtymän tiloissa 2008 Matti Saari ampui 11 ihmistä.
Kaikki nämä tekijät myös kuolivat tapausten yhteydessä. Terrorismista ei puhuttu. Monet haavoittuneet uhrit, omaiset ja silminnäkijät saivat pysyviä vammoja ja mielenterveysoireita.
Turun torin liepeillä kuoli puukoniskuihin 2 ja haavoittui 8 ihmistä. Pian paljastui myös tekijän, Abderrahman Mechkahin kansallisuus. Hän on ilmeisesti marokkolainen. Terrorismi nousi otsikoihin välittömästi.
Terroritekojen määritelmä
Terroriteoista puhuttaessa ne on historiassa usein määritelty poliittisiksi tai ideologisiksi väkivallanteoiksi, joiden takana on ollut jokin ryhmittymä aatteineen. Myös valtionterrorista on puhuttu, esimerkiksi suurvaltojen tai totalitarististen maiden harjoittaman hyökkäys-, sota- ja sortopolitiikan yhteydessä. Toisaalta terroriksi on nimetty myös sarjamurhia ja terroristeiksi sanottu suurta julkisuutta hakevia väkivallantekijöitä. Määritelmä on suhteellisen häilyvä vaikkapa eri sivistyssanakirjoissa tai asiantuntijoiden artikkeleissakin.
Kaikkien edellämainitsemieni Suomessa tapahtuneiden veritekojen takana, viimeksi nyt Turussa, on ollut esimerkiksi suuren julkisuuden tavoittelu, huolellinen esivalmistelu, pehmeät kohteet ja myös erilaiset verkostot.
Myyrmannin pommimies ja kouluampujat hakivat samoinajattelevia ja ohjeita netistä – saaden sieltä myös sympatiaa ja tukea. He olivat lähiympäristön mielestä eristäytyneitä ja kouluampujat ilmeisesti myös koulukiusattuja. Jonkin verran heidän aatemaailmastaan tiedettiin jo ennen terroritekoja.
Kouluampuminen on ollut ja on ilman muuta myös osa Suomeen rantautunutta kansainvälistä terrorismia, ”kiusattujen ideologiaa”, joka levisi laajalle juuri netissä.
Mielestäni terrorin määritelmä täyttyi kaikkien noiden tekojen kohdalla, ei vain Turussa. Kannattaa tutkia vaikka terroritekojen ja terrorismin erilaisia käsityksiä asiantuntijoiden teksteistä tai sivistyssanakirjoista!
Terrorin tavoitteet
Ideologiset, poliittiset tai ääriuskonnolliset terroristit tavoittelevat aatteilleen, asemalleen ja mielipiteilleen näkyvyyttä ja usein myös yhteiskuntarauhan rikkomista. Näin nimenomaan länsimaissa. He, kuten esimerkiksi Baader-Meinhof -ryhmä haluavat viranomaisten reagoivan, tiukentavan valvontaa ja pystyttävän poliisivaltion, jolloin kansalaiset saadaan entistä tyytymättömämmiksi ja valmiiksi kapinoimaan. Toisaalta, terrorilla on aina pyritty myös kiinnittämään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja vähemmistöjen sortoon. Näin esimerkiksi viime vuosisadan lopulla Baskimaalla ja Irlannissa – ja kaukaisemmassa historiassa 1800-luvun lopulla Venäjällä, missä anarkistit ja ns. narodnikit toteuttivat lukuisia vihattujen valtiomiesten murhia. Myös tsaari Aleksanteri II kuoli pommiattentaatissa 1881.
Emme tätä kirjoittaessani vielä tiedä, mikä oli Turun puukottajan, Abderrahman Mechkahin ja hänen lähiverkostonsa todellinen motiivi. Se saattoi hyvinkin olla ääriuskonnollinen, kosto vääräuskoisille ja naisille, mutta teko saattoi myös kummuta siitä epätoivosta, miten vaikeaa turvapaikan saaminen Suomessa on. Motiivi selvinnee lähipäivinä kuulusteluissa.
Kävi kuitenkin niin, että Turun jälkeen vihapuheet levisivät kulovalkean lailla. Suomen hallitus havahtui ja mielipiteenmuokkaus käynnistyi myös mediakentällä, ei vain somessa. Vasta nyt alettiin vaatia tiukempaa tiedustelulainsäädäntöä, ei suinkaan vielä kouluampumisten yhteydessä, jolloin puhuttiin vain nettivalvonnan lisäämisestä.
Nyt on menty paljon pitemmälle, äärilaitaan, kun on alettu valmistella jopa joidenkin perustuslaillisten kansalaisoikeuksien kumoamista – ja tietenkin erityisesti paperittomien pakolaisten ja maahanmuuttajien kovaa kontrollia. Myös presidentti Sauli Niinistö on saatu tässä prosessissa keulakuvaksi. Vain vasemmisto ja vihreät, Li Anderssonin ja Touko Aallon johdolla ovat pitäneet pään kylmänä ja suhtautuneet tiedustelulain kiirehtimiseen kielteisen varauksellisesti.
Mielestäni mediassa, hallituksessa ja oppositiossa kannattaisi pistää kaiken kuohunnan keskellä jäitä hattuun, katsoa peiliin ja miettiä mitä Suomessa on oikeasti vialla – mitä on tapahtunut ja mitä olisi tehtävä?
Öisinajattelija
(Öisinajattelija kiittää kansalaisaktivisti JUHANI TANSKIA, jonka mietteiden innoittamana kirjoitin tämän blogin.)