Maailman ensimmäisen kosmonautin, Juri Gagarinin Vostok-lento 12.4.1961 oli ainutlaatuinen tapahtuma. Se siivitti taiteilijat ylistävään enkelikuoroon, tutkijat miettimään kosmoksen valloituksen mahdollisuuksia. Mutta ennen kaikkea tapahtuma muutti maailmaa: Neuvostoliitto, tuo jo parikymmentä vuotta sitten sortunut savijalkajättiläinen, nousi vuonna 1961 avaruusmaineellaan sellaisiin sfääreihin, mitä on vaikea käsittää tänä päivänä. Jopa jumala joutui kosmoksesta katsottuna kyseenalaiseksi.
Baikonur 12.4.1961
Avaruuden valloitus oli kiihkeää kamppailua Neuvostoliiton ja USA:n välillä 1950-luvun lopulla. Sputnik välkkyi taivaalla 1957. Sitä seurasivat monet apinat ja Laika-koirat, ensimmäiset elolliset olennot avaruudessa. Monet koe-eläimistä kuolivat, paloivat karrelle tai joutuivat loputtomaan kiertoon painottomuudessa. Oli aikamoinen riski pistää ihminen avaruuteen 1961 epävarmojen kokeilujen jälkeen.
Baikonurin aroilla, Neuvostoliittoon vuonna 1961 kuuluneessa Kazakstanissa ryhmä tiedemiehiä oli tehnyt avaruustutkimusta vuosikymmeniä. Baikonur oli Neuvostoliiton avaruustutkimuksen keskus. Sinne oli koottu huipputiedemiesryhmä, joka tiesi mitä teki: ihminen avaruuteen ennen USA:n pyrkimyksiä. Rahaa, resursseja ja olosuhteita oli vaikka millä mitalla. Näin kertovat kosmos-tutkijat tämän päivän Venäjällä.
Juuston pimeä puoli
Lensikö Juri Gagarin? Kun tekee tämän kysymyksen venäläisille tänä päivänä, vastaus on aika yksiselitteinen. Kyllä. Gagarin lensi, mutta hän ei ollut ensimmäinen Baikonurissa. Muutamat kuolivat ennen Juria erilaisissa kokeissa, ja joku – huhujen mukaan – jopa raketin räjähtäessä lähtöalustalla.
”Juuston pimeä puoli” on Markku Turusen veijariromaani, joka perustuu kirjailijan harrastamaan tanakkaan Gagarin-tutkimukseen. Fiktiivinen tarina on totuustapahtumista tietysti irronnut. Siinä Gagarin ei lennä. Koko Baikonur -touhu lavastetaan maan pinnalla. Gagarinista tehdään myytti. Turunen on kirjoittanut todella herkullisen fiktion, jossa taustana on tunnettu maailmanhistoria, myös Nikita Hrushtshevin pyöreähkö hahmo.
Juuston pimeä puoli-kirjasta puuttuu vain se legendaarinen kohtaus, missä Nikita ja Kuuban vallankumouksen myyttihahmo Che Guevara esiintyivät yhdessä YK:n istunnossa. Siellä, olisiko ollut juuri 1961, tuli pientä hämminkiä, kun joku pilkkasi Neuvostoliittosa ja Fidel Castroa. Nikita iski kengällä pöytään ja kun sekään ei auttanut Che tempaisi lonkalta revolverin ja ampui pari laukausta kattoon. Tuli kuulemma hiljaista. No, tämäkin on ehkä legendaa…
Juri Gagrinin myöhemmät vaiheet
Kun avaruuslento oli ohi, Juri Gagarinista tuli maailman tunnetuin henkilö. Kaikki ovet aukenivat. Myös Suomi ja länsi. Gagarin matkaili 1960-luvun alussa kaikilla mantereilla tuottaen ilosanomaa siitä miten kommunismi ratkaisee maailman isot ja pienet ongelmat. Koko kosmoksen valloitus ja matka kuuhun olivat edessä. ”Seruraavaksi menemme kuuhun! Jumalaa ei ole, en nähnyt mitään yliluonnollista avaruudessa”. Kuuhun menivät amerikkalaiset vuonna 1969 ja uusi legendaarinen lause: ”Tämä on pieni askel ykstyiselle ihmiselle, mutta…”
Tosin aikalaiset kertovat ettei Kalugasta kotoisin oleva maalaispoika Juri koskaan jumalasta mitään sanonut. Hänen oli edes vaikea kuvitella tehneensä jotakin suurta: ”Me olimme osa ohjelmaa”. Gagarin päätyi avaruuteen sattuman seurauksena, kandidaatteja oli muitakin. Todennäköisesti ainakin joku kosmonautti paloi kuoliaaksi jo ennen häntä. Tarkempi historiantutkimus paljastanee joskus nämäkin kosmoksen valloituksen uhrit, valheet ja vaiheet.
Mutta Juri Gagarinista tuli myyttinen hahmo viimeistään 1968. Hän nimittäin kuolikin avaruudessa, upouuden suihkuhävittäjän koelennolla. Kone syöksyi maahan tultuaan jyrkässä kulmassa kolmikilometrisen pilvikerroksen läpi. Juri ja pääohjaaja yrittivät koneen oikaisua liian myöhään. Se ei enää onnistunut 600 metrin korkeudella. Eversti Juri Gagarin haudattiin Moskovaan, Kremlin muuriin, lähelle Otto Wille Kuusista. Samalla huhut juopottelevasta kosmonautista levisivät maailman lehtiin. Aikalaistodistusten mukaan Gagarin ei julkisuutta kestänyt: vodkapullon korkki aukeni liian usein.
Avaruuslennon merkitys
Juri Gagarin-myytti on silti perusteltu kun sen sitoo aikaansa. Neuvostoliiton liberaali kehitysvaihe, eräänlainen 1960-lukulaisuus on huonosti tutkittu vaihe naapurin historiassa. Pitää muistaa Neuvostoliiton status ja Urho Kaleva Kekkonen noilta vuosikymmeniltä: ”rauhanomainen rinnakkaiselo” ja ”sosialismin voittokulku” . Tuo aikakausi tuotti maailmankirjallisuutta Solzhenitsynin tapaan, elokuvia Tarkovskin tyyliin. Neuvostoliiton vaikutusvalta niin sanotuissa kehitysmaissa, esimerkiksi nyt myllerryksen kourissa olevissa arabimaissa oli tuolloin jakamaton. Muammar Gaddafin vihreä vallankumous, jota Neuvostoliitto tuki, oli yksi virstanpylväs sitä aikakautta.
Juri Gagarinia ei ole unohdettu. Näinä päivinä häntä juhlitaan eniten Moskovassa. Maailman ensimmäisen kosmonautin kunniaksi on nimetty kraateri kuun pimeällä puolella, kuten myös Venäjän kosmonauttien koulutuskeskus.
ps. laajempi versio Gagarin-jutusta / Karjalainen 12.4.2011
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Pentti Stranius