Perussuomalaisten jytkyä ja uhoa kesti vajaat 5 vuotta. Näillä näkymin puolueen edustajien määrä kutistuu seuraavissa kunnallis- ja eduskuntavaaleissa lähimain puoleen nykyisestä. Puolue voi myös vaaleja ennen hajota. Ne, jotka muistavat vuodenvaihteen 1969-70 – tai ovat lukeneet vennamolaisuudesta, Suomen maaseudun puolueesta (SMP), näkevät helposti jytkyssä analogian 45 vuoden takaisiin tapahtumiin.
Myös SMP oli yhden miehen, Veikko Vennamon puolue. Myös SMP uhosi, järjesti aikansa jytkyn, hajosi ja tuhoutui muutamassa vuodessa. Puolue oli selkeän populistinen, yksinvaltainen johtaja ”herravastaisia” iskulauseita viljelevä – ja SMP sittemmin hallituksessa tehoton, vailla selkeitä vaihtoehtoja tai mitään ideologiaa. Yhtäläisyyksiä nykyisiin perussuomalaisiin, tai nykyiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, löytyy kosolti monessa muussakin suhteessa.
Miksi jytky syntyi?
Voi olla aikaista selitellä jytkyn syntyä, mutta yritetään kuitenkin – vaikkapa muodissa olevalla ”stubbilaisella” kolmen kohdan ohjelmalla:
ENSIKSI, suomalaisen yhteiskunnan luokkarakenne on muuttunut jyrkästi viime vuosikymmeninä. Nimenomaan perinteinen duunari-työväenluokka on pirstoutunut ja supistunut merkittävästi. Kun tähän lisätään viimeisin, muutaman vuoden jatkunut talouslama ja suurtyöttömyys, kasvupohja populistiselle protestipuolueelle löytyy helposti. Vasemmistolta ei löytynyt vastauksia eikä vaihtoehtoja ”pirstotuneelle luokalle” uudessa tilanteessa. Ei demareilta eikä vasureilta.
Juuri Timo Soini ja perussuomalaiset löysivät ja osasivat hyödyntää unohdetuissa ”uusköyhissä” piilevän kannatuspohjan. Hukkuva tarttuu siihen köyteen, joka ensiksi hänelle heitetään. Irtisanottu ja nöyryytetty kuuntelee mieluusti populistipuhujaa joka yrittää ymmärtää, puhuu normaalilla kielellä, vaikka tietäisi kuuntelevansa puolitotuuksia. Tämä on yleisinhimillistä. Rakennemuutos, työpaikkojen väheneminen, maaseudun köyhtyminen ja väestön keskittyminen on ollut samaa luokkaa kuin 1960-70-lukujen vaihteessa eikä sitä nytkään osattu ennakoida, seurauksia hoitaa. Ne ”vanhat puolueet” seisoivat tumput suorina ja toistivat vanhaa liturgiaa. Siinä kuorossa Timo Soini, kuten Veikko Vennamo 45 vuotta sitten, vaikutti varsin virkistävältä ja uudelta vaihtoehdolta.
TOISEKSI, perinteiset suomalaispuolueet ja poliitikot ovat kaiken kukkuraksi tyystin unohtaneet maaseudun. Tämä koskee lähimain kaikkia puolueita, erityisesti kokoomusta ja demareita. Mutta vasta kun kepu alkoi unohtaa perinteiset äänestäjänsä maaseudulla ja pikkukaupungeissa, syntyi perussuomalaisten jytky. Samalla tuo jytky veti mukaansa demarien ja vasurienkin unohtaman kansan, vähäväkiset määräaikaiset ja pientuloiset, irtisanotut työttömät ja eläkeläiset. Esim ay-liike ei ole tehnyt juuri mitään työttömien hyväksi. Kannattaa muistaa, että perussuomalaiset ovat olleet koko ajan pitkälle keski-ikäisen köyhän väenosan ja erityisesti myös eläkeläisten puolue. Eläkeläisten määrä kasvoi vauhdilla juuri 2010-luvulla – ja heillä on ollut paitsi niukka eläke, myös paljon aikaa käydä kansankokouksissa.
Unohdettu maaseutu alkoi tyhjentyä vauhdilla 2000-luvulla, samoin kuin 1960-70-lukujen vaihteessa. Työpaikat vähenivät rajusti, ja maatalous oli keskittynyt suurtiloiksi ja sikaloiksi jo heti EU-Suomen alussa. Vennamolaisuuden nousukauden aikana muutettiin Ruotsiin, nyttemmin alkoi vyöry isoihin kasvukeskuksiin. Siellä jonkinlaista palvelu- ja palkkatyötä voi vielä löytyä, vaan ei halpoja vuokra-asuntoja. ”Uusköyhiä” on näin satoja tuhansia isojenkin kaupunkien asumalähiöissä. Heihinkin perussuomalaiset vetosivat.
Aivan liian harva poliitikko muisti äänestäjänsä silloin kun maaseudun tuotantolaitokset ja pk-yritysten työpaikat tyhjenivät, oppilaitokset ja kauppaliikkeet, postit ja pankit sulkivat ovensa. Sitä myöten tyhjenivät pian kokonaiset kerrostalot. Nyt ovat autioitumassa jo omakotitalotkin, kun eläkeläiset vanhenevat ja kuolevat. Vähänkin kouluja käyneet nuoret lähtevät. Näen tämän kehityksen ympärilläni Pohjois-Karjalassa joka päivä. Asukkaiden hätähuutoa osasivat hyödyntää parhaiten perussuomalaiset. He tekivät myös jalkatyötä, joka palkittiin jytkyllä. Muilla puolueilla taisi olla enemmän huoli EU-tukien saannista, Brysselin paikoista, puoluetuista, palkankorotuksista, asuntolainojen koroista, lomarahoista, km-korvauksista ja muista saavutetuista eduista.
KOLMANNEKSI, perussuomalaiset löysivät rankassa talouslamassa myös sopivan ulkoisen vihollisen: maahanmuuttajat – silloin kun heitä oli vielä kovin vähän. Vennamolaisille riittivät ”Helsingin herrat”, mutta Timo Soini otti kohteeksi ”Brysselin direktiivit ja Kreikan tuet” sekä ”elintasopakolaiset”. Yliopistomies Jussi Halla-aho osasi vääristellä pakolaisasiat myös kirjallisesti somessa. Nuoriakin tuli mukaan, aivan uusia äänestäjiä, jopa jokunen höyrähtänyt yliopistodosenttikin Halla-ahon suosion innoittamana. ”Maahanmuuttokriittisyys” nosti jytkyn aivan uudelle tasolle kun siihen lisättiin vielä isänmaallinen rinnanröyhistys ja vedottiin sotaveteraaneihin, oman kulttuurin ja ”rodunkin” säilymiseen.
Miksi jytky on ohi?
Perussuomalaisten jytky on ohi, koska puolueen äänestäjät ovat pettyneitä, jopa häpeissään. Periaatteessa ”kyllä kansa tietää”, tuo vennamolainen slogani, toimii nyt perussuomalaisia vastaan! Lukevat, somessa keskustelevat ja näkevät ihmiset osaavat erottaa valheen ja propagandan 2010-luvun Suomessa aikaisemmin ja ainakin vähän paremmin kuin Veikko Vennamon aikana.Vaikka suomalaisen median taso on surkea, se toimii vikkelästi – ja some vielä vikkelämmin. Informaatiotulvassa on aina joskus jokunen tiedonjyvä.
”Kyllä kansa tietää”, että Timo Soini on Suuri Kupla ja aika ajaa hänen ohitseen niin nopeasti, että ministeriauton takapenkillä saattaa jo hirvittää. Maailmalla poukkoileva ulkoministeri on menettänyt otteensa niin kansanjoukkoihin kuin oman puolueensa kriittisiin ääniin. Mitätön ministeriys ja herraseura SSS-hallituksessa söi osan jytkyä.
Osan söivät tietenkin petetyt lupaukset, esim työllisyyden hoito, uusi EU-ajattelu ja Kreikan tukipaketti. Kun vielä kaiken lisäksi Suomeen on tullut tänä syksynä pienen ajan sisällä kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia, monesta perussuomalaisesta, ainakin halla-aholaisista voi näyttää, että nuo ”ulkoiset vihollisetkin” pääsivät Suomeen, vaikka puolue on hallituksessa. Jussi Halla-aho myös osottautui pelkäksi Soinin sätkyukoksi ”paettuaan elintasopakolaiseksi” Brysseliin. Niinpä nuoretkin perussuomalaiset jättävät puolueen.
Jytky on ohi myös siksi, että perussuomalaisilla ei ole ollut hallituksessa mitään selkeää vaihtoehto-ohjelmaa, saati ideologiaa. Herraseura on riittänyt ja imarrellut, julkisuuskin välillä syleillyt. ”Maahanmuuttokriittisyys” ei arvopohjaksi riitä ja mölyt on pakko pitää mahassa kun on kansanedustajaksi päässyt, saati ministeriksi. Valta turmelee onton ja päämäärättömän populistipuolueen harvinaisen nopeasti. Vaihtoehdoksi siitä ei ollut.
Harvoin on Suomessa nähty näin nopea kansanliikkeen nousu, uho ja tuho. On siinä tutkijoilla analysoimista vielä pitkäksi aikaa!
Öisinajattelija