Kaavoituspolitiikka hakoteillä
Kaavoitus, maankäyttö ja rakentamisen tarpeet puhuttavat entistä enemmän kansalaisia itäisessä Suomessa. Väestö vanhenee ja vähenee vauhdilla kun nuoret ovat muuttamassa suurempiin kaupunkikeskuksiin.
Samaan aikaan Joensuun kaltaisissa keskisuurissa, mutta pinta-alaltaan laajoissa kaupungeissa tapahtuu sisäistäkin muuttoliikettä reunamailta ydinkeskustaan. Se aiheuttaa keskittymistä ja uudisrakentamista joskus niin villillä vauhdilla, että viimeisetkin rantamaisemat tai puistoalueet otetaan tiiviin rakentamisen piiriin – sen jälkeen kun vähäiset puukorttelit on ensin tuhottu ja saaneet väistyä betonin tieltä.
Näin on käynyt Joensuussa, erityisesti Penttilän kaupunginosassa, lähes ydinkeskustassa ja keskeisellä rannalla. Avarasta rantamaisemasta on tullut asfalttiviidakko korkeine kerrostaloineen, siitäkin huolimatta, että tyhjää tonttimaata olisi tarjolla heti parin kolmen kilometrin säteellä ydinkeskustasta. Sieltä tosin puuttuvat nykyisin vähäisetkin palvelut.
Joensuu: Penttilän saha-alue ja Mäntylä
Joensuussa aloitettiin vajaat parikymmentä vuotta sitten Penttilän saha-alueen rakentamissuunnittelu. Ensin piti hoitaa myrkyllisten jätteiden poisto maaperästä. Työmaa oli valtava, tuhansia jätekuormia, joiden säilömistä varten piti rakentaa erityiskaatopaikka.
Mitä tapahtuikaan? No, Penttilän sahan toiminnalla rikastunut UPM, joka oli tosiasiallisesti alueen tuotantotoiminnallaan “myrkyttänyt”, keksi sopivan suunnitelman, koska se omisti saha-aluetta kaupungin kanssa ristiin rastiin. Se myi oman osuutensa myrkkymaasta yhdellä eurolla kaupungille ja välttyi näin puhdistamasta aluetta, joka on nyt hurjassa rakennusvaiheessa. Arvatkaapa vain, kuka tuon parinkymmenen miljoonan puhdistustyön maksoi? Me veronmaksajat, kaupunkilaiset.
Suuryhtiöt osaavat asiansa ja kiertää tarvittaessa vastuunsa ympäristön pilaamisesta. Joensuussa törkeän kallis jäteralli tehtiin tietenkin kaupungin veronmaksajien, ei UPM:n piikkiin! Turha kuvitella, että kaikki kaupunkilaiset saisivat jälkikäteen tosiasiallisen ja tasapuolisen hyödyn “yhden euron maakaupasta”.
Tiivis rakentaminen jatkuu nyt Penttilän rannassa ja entisellä saha-alueella, vaikka vasemmisto ja paikallinen asukasyhdistys aikoinaan muuta toivoivat. Monia kokouksia ja keskusteluja käytiin jokimaiseman säilyttämisen puolesta. Tuloksena on pelkkää asfalttia rannan täydeltä, kerrostaloja vieri vieressä.
Myös Mäntylän upea metsikkö, joka luvattiin säilyttää on leikattu pieneksi mäntykukkulaksi rakentamisen tieltä! Kaiken kukkuraksi suuri osa jätemaasta, niin sanotusta “vaarattomammasta” jätteestä kasattiin vähän kauemmaksi joen rannalle ja peitettiin joutomaalla jonkimmoiseksi näköalakukkulaksi ja lasten liukumäeksi. Viereen nousi vielä groteskiksi lopuksi “Ruusutarha”…(?) Voi vain kuvitella, mitä siellä näköalakukkulan sisällä muhii ja mihin jätettä sittenkin voi valua, kun jokiranta on vieressä. No, luotamme tietenkin tutkimustietoon ja asiantuntijoiden sanaan, vai mitä?
Joensuu: Hasanniemi
Uusi mahdollisen kaavoituksen ja rakentamisen kohdekin on jo löydetty, nimittäin Hasanniemen ikimetsä, pieni virkistysalue aivan Joensuun keskustan tuntumassa. Se sijaitsee vähän toista kilometriä ydinkeskustasta, Pielisjoen suistossa, kohdassa missä joki loppuu ja Pyhäselkä avautuu Linnunlahden upeine uimarantoineen. Lähellä rantaa sijaitsevat myös leirintäalue, laululava ja kenttä, nykyisen Ilosaarirockin kotipesä sekä kesäteatteri, jonka loistokausi on takanapäin. Kaupunki on antanut rakennelmien lahota ja esitykset loppuivat pari-kolme vuotta sitten.
Mutta ennen kaikkea Hasanniemi on Joensuun lähimetsä ja oleskelupaikka luonnontilassa. Virkistys- ja retkeilyreitti harvinaisine lintulajeineen. Siksipä se on himottu saneerauskohdekin. Kaupunki yritti ottaa alueen uusiokäyttöön 1990-luvun lopulla – tarkoituksena myydä avaintontteja avainhenkilöille ja rakentaa niemelle myös kerrostaloja. Suunnitelmat onnistuttiin torppaamaan kansalaistoiminnan keinoin. Hasanniemi-liike organisoi vastarintaa keräämällä muun muassa 4000 nimen adressin Hasanniemen ikimetsän ja rantamaiseman säilyttämisen puolesta. Myöhemmin asia oli esillä myös Joensuu-liikkeen tempauksissa.
Vuonna 2019 Hasanniemi nousi uudelleen otsikoihin. Joensuun kaavoituspäällikkö JP Vartiainen totesi talven yleisötilaisuudessa harvinaisen rehellisesti, että
“Joensuussa on paljon varakasta väkeä, joka haluaa asua hyvissä osoitteissa” (Carelicum 28.2.2019). Vartiainen siis sanoi täysin suoraan, että Hasanniemeen tarvitaan uusi kaava ja rakennusoikeus rikkaiden omakotitonteille ja ökytaloille. Myös kulttuuri- tai musiikkikeskusta on esitetty, ilmeisesti lahoamaan jätetyn kesäteatterin paikalle (?).
Kontiolahti: perinnemaisema vaarassa
Kontiolahti on Joensuun kupeessa oleva vyöhykemäinen pikkukaupunki, joka on harvoja kasvukeskuksia väestökadosta kärsivässä Pohjois-Karjalassa. Sielläkin on ollut meneillään melkoinen rakennusbuumi. Tilaa on vaikka millä mitalla ja kontiolahtelaiset ovat ylpeitä esimerkiksi Jakokosken ja Selkien vaaramaisemista.
Kontiolahdella rakentaminen ei ole herättänyt lähellekään sellaista kansalaisvastarintaa kuin Joensuussa. Tosin tontti-iltamissa syksyllä 2019 ja lehtien palstoilla myös luonnonystävät ovat olleet äänessä. Kansalaisaktivisti Jari-Pekka Kinnunen kirjoitti Pielisjokiseutulehti-lehdessä asiasta osuvasti:
“Tontti on kunnalle ”arvokkaampi” kuin on kulttuuri- ja kansallismaisema joka avautuu yli viisisataa vuotiaan pellon yli Höytiäisen suuntaan. Aluehan oli pitkään, edellä mainittuihin arvoihin vedoten rakennuskiellossa vaan eipä ole enään. Töyräälle, pellon reunaan rakentaneet saavat nauttia maisemastaan yksin. … Tuon aivan kirkonkylämme kupeessa olevan upean kulttuurimaiseman tulisi antaa kehittyä karjalaista talonpoikais- ja kulttuuriperinnettä ja -perintöä vaalivana keskuksena ilman pelkoa alueen asuinkäyttöön kaavoituksesta, lukuunottamatta Kotiseutukeskuksen palvelujen kokonaisuutta täydentävää rakentamista. Mutta miksi kulttuuri- ja perinnemaiseman arvokkuus vetovoimatekijänä on mainittu kuntamme strategiassa vain Selkien peltomaisemaan sijoitettuna?? Ehkä kunnan arvojen mukaan tuo maisema kuntakeskuksessa, tonttimaaksi muutettuna, toisi pikavoittoja ja rikkaita veronmaksajia ollen näin joidenkin vallan kahvassa kiinni olevien mielestä ainoa oikea vaihtoehto ilman empatiaa. “
Kyseessä on tällä hetkellä aivan ydinkeskustaan ulottuva ympäristön ja luonnon uudelleenmuokkaus lähellä Höytiäisen rantaviivaa. Vierevänniementien tuntumaan on jo rakennettu parin korttelin verran isoja omakotitaloja peittämään rantamaisemaa, vaikka alue aikaisemmin oli rakennuskiellossa. Ylempänä pelto- ja perinnemaisemassa seisoo Kontiolahden Kotiseutukeskus, jossa esimerkiksi järjestetään vuosittain toukokuussa Karelia Folk ry:n toimesta maineikasta Pajot-festivaalia. Kotiseutukeskuksen tapahtumissa vierailee jo nyt vuosittain puolenkymmentä tuhatta vierasta eripuolelta maakuntaa ja kauempaakin esimerkiksi Pajot-festivaalia saapui seuraamaan 2019 kulttuurivieraita ympäri Suomea Helsingistä Ouluun.
Ihmetystä Kontiolahdella on viime kuukausina herättänyt myös teknisen johtajan Antti Asikaisen katoaminen julkisuudesta, sittemmin ero – sekä uusien rakennusfirmojen ja suurperheiden muutto paikkakunnalle Oulusta ja Pohjois-Pohjanmaalta. Se kertoo tietysti myös Kontiolahden kasvusta, rakennusbuumin jatkumisesta. Silti asumisrakentamisen keskittyminen juuri järvimaisemaan arveluttaa monia paikkakuntalaisia.
Valtuustoissa herätys kaavoituspolitiikkaan ?
Kontiolahden valtuusto taitaa olla näissä kaavoitusasioissa hyvin konservatiivinen, kun taas Joensuussa vasemmistolla ja vihreillä on kaavoituspolitiikassakin tätä nykyä enemmän sananvaltaa. Aika näyttää, esimerkiksi Hasanniemen kohdalla, onko se tosiasiallista (?).
Kontiolahdella juhlivat keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset. Silti demareilla on valtuustossa toistakymmentä paikkaa 35:stä, vihreillä vain kaksi, vasemmistolla ei tätä nykyä lainkaan edustajaa. Aikaisemmin vasemmistosta valtuustossa istuivat esimerkiksi jo edesmennyt luontoaktivisti Tuomo Tormulainen ja sittemmin Martti Seeslahti. Tätä nykyä paikkaluku on siis nolla. Herätkää, kontiolahtelaiset!
Joensuussa demareilla, vihreillä ja vasemmistolla on yksinkertainen enemmistö valtuustossa. Vasemmiston nuorekas ryhmä – Anni Järvinen, Alia Dannenberg, Marko Haakana, Antti Saarelainen ja Petteri Tahvanainen ovat olleet erittäin aktiivisia myös kaavoitus- ja ympäristöasioissa. Tarkkuutta vaaditaan jatkossakin!
Öisinajattelija