”Olen poliittisesti naivi ja olen aina ollut. Olen siitä kuitenkin ylpeä…”.
NÄIN JULISTI Björn Nalle Wahlroos Suomen Kuvalehdessä 19.3. 2010
Taisin tuosta miehestä silloin jo yhden blogin kirjoittaa. Jatkan.
Nallehan on ollut jo iät ajat sitä mieltä (ei toki taistolaisaikoinaan!) , että pääomaveroa ei sovi korottaa. Niin, veroja ei muutenkaan tarvita, niitä pitää laskea, jotta lamakin laskeutuisi: erityisesti yritysvero on liian korkea.
Keväällä kuultiin myös Nallen kannanotto ulkomaalaiskeskusteluun: ”Kehitysapu syytä lopettaa” , koska korruptoituneita ovat laiskurit siellä Afrikassa. Sama linja jatkui suhteessa opiskelijoihin: koulutus- ja tutkimusmenot pitää käydä harkiten läpi. Yliopistotutkintojen rahoitus on pistettävä suurennuslasin alle: ”Nyt se toimii tyhjäntoimittamisen subventiona”, laukoi Nalle. Sitten hän opasti sosiaalipolitiikassa: yksinhuoltajia ja muita sosiaalipummeja ei pidä turhaan opettaa uusavuttomiksi.
Kansalaiskeräyksen paikka?
Syyskuussa Nalle palasi jälleen veroasioihin ja siihen kuinka vähän yrittäjillä jää käteen kun valtio riistää työn hedelmät. Pakko siinä on miettiä isänmaankin vaihtoa.
Niin, kyllä suomalaisten on aika havahtua. Sosiaaliluukulla lappaava kansa ei tajua kuka on oikeasti köyhä, mutta onneksi aina valpas media tämänkin uuskurjuuden lajin paljastaa.
Monet suomalaiset suuryrittäjät nääntyvät verotaakan alla pelastaessaan kansakuntaa tai maakuntaa hirvittävällä työputkella ja henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan jatkuvasti tinkimällä. Juuri yrittäjät rakentavat työllään, nöyrällä olemuksellaan, isänmaallisuudellaan ja minimaalisilla erorahoillaan Suomen todellista brändiä maailmalla. Ja vain jokunen rehti suomalainen, kuten Katainen, ymmärtää antaa tästä kiitosta.
Suuryrittäjän verta imevät nykyisin valtio ja verot siihen malliin, että on pakko mennä sinne – esimerkiksi Bermudalle – missä valtiovalta ei vainoa köyhää ja missä veromarkkoja ei tuhlata laiskansitkeisiin sosiaalitapauksiin.
Niinpä Nalle Wahlrooskin kiristelee nälkävyötä kun leipä ei enää irtoa pankkibisneksellä eikä vaatimattomilla EU-kartanorahoilla eli tukimarkoilla (vain 300 000 euroa vuodessa). Myös Pohjois-Karjalassa Nallelle riittää kohtalontovereita. Jokunen auto-, avain- ja mattokauppias on harkinnut maassa tai maasta muuttoa aika ajoin juuri kohtuuttomien verojen vuoksi.
Siksipä ehdotankin kansalaiskeräystä jatkuvassa velka- ja jälkiverokierteessä kituville suuryrittäjille. Keräys voisi alkaa siten, että kaikki sosiaalitukea saavat ja muut työtävieroksuvat velvoitettaisiin lippaineen kadulle. Yksikin euro voi pelastaa yrittäjän, esimerkiksi Wahlroosin pakomatkalta Bermudalle tai Monacoon! Myös jokainen leipäjonossa seisova havahtukoon ja menköön itseensä! Onko muka paljon luopua köyhäinapu-pussinsa sisällöstä kituliaan suuryrittämisen alttarilla? Lahjoitettakoon ainakin joka toinen leipäkassi todelliselle isänmaanystävälle, Nallelle.
Siunausta kansalaiskeräykselle toivottaen,
Joensuun virallinen Öisinajattelija