Häpeäkseni tunnustan: olen ollut nukketeatterissa (aikuisiällä) vain muutaman kerran ja seurannut silloinkin ainoastaan maineikasta venäläistä nukketeatteria. 1970-luvulla Pietarissa – ja 2009-2010 pari kertaa Joensuussa. Joensuussakin on ollut kyse venäläisestä nukketeatterista, vierailunäytännöistä.
Eilen 22.9. täällä sai ensi-iltansa sotaan, muukalaisuuteen ja kieliristiriitoihin vahvasti kantaa ottava KOHTI AAMUNKOITTOA. Sen ohjaaja on Natalia Pahomova Pietari-Petroskoi-akselilta – ja nukettaja-näyttelijät suomalaisia: Jaana Palve-Karppanen, Raija Korhonen-Pusa ja Janne Puhakka.
Pääsin mukaan teatterin ja sen nukettajien ”sisäpiiriin” puolivahingossa kun harjoituksissa kävi ilmi, että tulkkiakin tarvittiin. Tämä siitä huolimatta, että nukkenäytelmässä puhutaan vain ns. abstraktia eli keksittyä kieltä. Tuo keksitty kieli ja sen aiheuttamat kulttuuritörmäykset nukkehahmojen välillä tekevät näytelmästä entistä kiehtovamman.
Mostarista ja Petroskoista oppia Joensuuhun
KOHTI AAMUNKOITTOA on hyvin kansainvälinen projekti, jota joensuulainen läänintaiteilija Jyrki Tamminen on ollut puuhaamassa pari vuotta. Käsikirjoitus lähti liikkeelle koululaiskilpailusta Bosnia-Hertzegovinasta. Voitokkain oli sodan keskellä eläneen Radmila Stefkovan kynän jälki, mistä Natalia Pahomova poimi ohjaukseensa keskeiset elementit.
Joensuussa toteutetussa projektissa ei ole enää kysymys Mostarin sillasta, sen räjäyttämisestä ja sen erottamista eri kansallisuuksista. Sota on etäännytetty ”nimettömäksi”, mutta se on koko ajan uhkaavasti läsnä. Päähenkilöt, murrosikäiset tyttö ja poika (yli puolenmetrin nukkeja, joita liikutellaan näyttelijävoimin ns. ohjaussauvasta ja käsin) eivät ymmärrä toisiaan. Taustalla on myös paha robottimais-militaristinen maailma, joka haluaa tehdä yksilöt yksiviivaisiksi heitä kontrolloimalla, uhkaamalla ja aivopesemällä. Tulkintoja voi olla toki monia. Petroskoilaisen Polina Tshufyrevan käsityönä valmistamat nuket ovat uskomattoman ilmeikkäitä ja erilaiset robotit koottu kierrätysmateriaalista. Niiden liikuttelu on ihailtavaa katsottavaa, usein ”vain lapsille” tarkoitettua ammattilaisteatteria, jota ei liikoja arvosteta.
Vaikka ymmärrettävä puhekieli teatteriesityksestä puuttuu, näytelmän juonen käänteet puhuttelevat ja pitävät katsojan otteessaan hyvin. Nukkien ja muiden mielikuvitusolentojen kautta sota tulee iholle ja ihmissuhteisiin. Kieli avautuu. Omalla tulkinnallaan ja ”onnettomalla loppukohtauksellakin” ohjaaja Natalia Pahomova ikään kuin kysyy: Tällaisenko epäluulon, epäluottamuksen, sodan ja väkivallan läpitunkeman maailmanko me haluamme jättää nuorillemme?
KOHTI AAMUNKOITTOA -nukkenäytelmästä vielä kuulemme, oletan. Sen on tarkoitus lähteä Joensuusta Petroskoin kautta muutakin maailmaa sivistämään…
Joensuun virallinen Öisinajattelija