Västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
Lieksassa sataa, lehtipuut vihertävät aavistuksen verran, mutta yhtäkään pääskystä ei ole vielä näkynyt,
vaan västäräkkejä lentelee kyllä maanvaivaksi asti.
Kesä siis alkaa näyttää maan ja taivaanmerkkejään, hormoonit hyrräävät kellä hyrräävät ja rakkauslaulutkin raikuvat teillä ja tanhuvilla.
Jokainen itseään kunnioittava perskarjalainen kyläyhteisö pukkaa kokoon konsertin tai kesäteatterin ja kärryteidenkin varteen ilmestyy outoja mainoksia järisyttävistä ensi-illoista, simpauttajasta hunttalan mattiin.
Eipäs olla sarkastisia. Uutta innokasta, energistä ja fyysistä nuorten tekemää teatteria löytyy lähempää kuin luulinkaan!
Rakkolaisen talossa homotkin vihitään
Lieksa sai tiistaina 12.5. nauttia Joensuun Niittylahden opiston näyttelijäopiskelijoiden ammattitaidosta. Rajarikko-teatterin ja vuosikurssin lopputyö Rakkolaisen talo päätti Karjala-kiertueensa Kulttuurikeskuksen Brahe-saliin.
Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Joensuussa asuva teatteri- ja elokuvanäyttelijä, nyttemmin Niittylahden opiston opettaja Janne Hyytiäinen, tuttu mies paristakin Aki Kaurismäen menestyselokuvasta. Rakkolaisen talo on Hyytiäisen ensimmäinen isompi ohjausproduktio, ja siinä pohjoiskarjalainen kyläyhteisö ja nurkkakuntalaisuus saavat sopivasti kyytiä. Parodia on kuitenkin kilttiä ja ihmissuhteita ratkotaan pilke silmäkulmassa.
Näytelmän keskeinen hahmo on Veikko Partanen (Teemu Jaatinen), jonka kyläläiset ovat palkanneet ”koordinoimaan työhyvinvointipäivää” seurojentalolle. Jaatinen suoriutuu tukevan ja kovaäänisen vilunkimies-Partasen roolista kelpo lailla. Rakkolaisen talo alkaa ajokoira Irman ( Inka Kyytinen) kouluttamisjaksolla, mistä siirrytään nopeasti iltamaohjelmaan, tansseihin ja ihmissuhdepeleihin.
Alussa melskaaminen lavalla on sitä luokkaa ettei henkilöihin oikein pääse sisälle. Sitten tilanne selkiytyy. Partasen suosiosta kilpailevat kaksi naista: kurvikkaanmehevä Terttu ( Mervi Venäläinen) ja mannekiinimaisen laiha Leila (Laura Kortelainen). Aika venyy tai kaartuu ja pian Terttu jo tekee raskaustestiä, synnyttää ja vietetään Mervi-tyttären kastejuhliakin. Isästä ei ole niin varmuutta. Veikko Partanen nimittäin tekee samaan Tertun synnyttämisaikan oman ratkaisunsa ja viettää ”homohäät” kyläläisen, pitkäkaulaisen Arvo Jurvan (Mikko Sairanen) kanssa. Pari on sopusuhtainen: Arvolla piisaa pituutta, Veikolla leveyttä. Lupa vihkimiseen saadaan itseltään Silvio Berlusconilta! Italiaakin siis puhutaan ”Si, si”- Sika-Iitan (Henrietta Macri) organisoiman vihkiseremonian aikana. Myös pitkä yksinpuhelu lopussa käydään italiaksi, joten seurojentalolla ollaan ihan pihalla.
Välillä näytellään näytelmän sisällä, vitsaillaan ja visaillaan, tapellaan ja tanssitaan sekä kuunnellaan sekopäisiä sotamuistoja ja tietenkin Katri-Helenaa. Siinä sivussa, kuten yksi naisista toteaa:
”Puhutaan miehistä pahaa ja haukutaan sukulaiset, se antaa mielenterveyttä!” Kaiken tämän keskellä useampikin pari ratkoo suhdettaan. Suorapuheisuus paljastaa valheiden verkkoja.
Kaiken turhan mekastuksen keskellä Rakkolaisen talo sisältää sekä puskahuumoria että välähdyksittäin hienoja oivalluksia ihmissuhdekiemuroista ja ennakkoluuloista. Kokonaisuus on vähän hajanainen, mutta nuoret näyttelijät estottomia ja ihailtavan fyysisiä.
Sua vain yli kaiken…ja muita rakkauslauluja
Viime vuonna valmistunutta Operet Cabaret -operettirevyytä ei valitettavasti koskaan esitetty Lieksassa. Onneksi revyyn keskeiset artistit, tenori Timo Turunen ja sopraano Talvi-Maaria Turunen kävivät avaamassa ”Kaikkien Aikojen Rakkauslaulut” konserttikiertueensa Brahe-salissa 14.5. eli helatorstaina.
Kyseessä oli taidolla ja tekniikalla rakennettu monipuolinen esitys taustakuvineen, valoineen, liikkeineen ja spiikkeineen. Myös laulujen skaala oli mahdollisimman laaja; kappaleita yhdisti pelkästään rakkaus-teema, joka sopi lavasäteilevälle pariskunnalle vallan mainiosti. Myös muusikot, pianisti Janne Piipponen ja hanuristi Pentti Karjalainen olivat huippuvireessä. Nuoruustango ja Hurmion tie näyttivät alkupuolella aihepiirille suuntaa, mutta paljon yllätyksiä oli tulossa.
Keskiössä olivat monet elokuvasävelmät. Suomalaisista olivat mukana klassikot Myrskyluodon Maijasta Munkkiniemen Kreiviin, Leif Wagerin tunnetuksi tekemään Sua vain yli kaiken mä rakastan -ikivihreään. Sehän on joskus äänestetty nimenomaan kaikkien aikojen suomalaiseksi rakkauslauluksi. Raid-televisiosarjan tunnussävel Vain rakkaus on kyllä minusta sille jo kova kilpailija. Talvi-Maaria Turunen tulkitsi sen sielukkaasti kuten Edith Piafin kappaleetkin – Padam, padam ja Hymni rakkaudelle. Tuntui huikealta, kun sopraanon ääni kohosi paikoitellen ultarakorkeuksiin, vaan ei särkynyt kertaakaan.
Oopperalaulajien koulittu tausta tuntui ja äänenkäyttö yhteisesityksissä oli hiotun saumatonta. Ulkomaalaista elokuvamusiikkia edustivat muun muassa yhteisesitykset Hän syömmein saa (Love Story), Jotain jää (Kaksipäisen kotkan varjossa), Timo Turusen tunteella laulama Sieluni kaunis Maria (Mambo Kings) ja upea Nino Rotan sävellys Puhu hiljaa rakkaudesta (Kummisetä). Viimeksi mainitun piti olla päätösnumero, mutta innostunut yleisö taputti artistit lavalle laulamaan lopuksi vielä Johanna Kurkelan Kaksi niin hehkuvaa.
Pariskunta yllätti muutamalla harvinaisemmalla rakkauslaulu-valinnalla kuten esimerkiksi Ultra Bra -yhtyeen hitillä Minä suojelen sinua kaikelta tai vaikka Sinatran perheen tunnetuksi tekemällä Something Stupid -hupailulla. Timo Turunen oli ottanut ohjelmistoon myös Juice Leskisen lyyrisen jumalallisen sanoituksen Pyhä toimitus / Tule syliin. Tulkinta oli komea ja niin Juicenkin henki saatiin leijailemaan rakkautta hehkuvan helatorstaikonsertin yllä…
Öisinajattelija