Suomalaiset rakastavat suomen kieltä ja kirjallisuutta. Vai kuinka? Usein jo peruskoulussa Kalevalasta, Seitsemästä veljeksestä ja Pohjantähdestä viedään hohto kun niitä aletaan analysoida ja pakkoluettaa liian pienelle väelle. Jaa no, ehkä luokan- ja äidinkielen opettajat ovat sitten 1950-60-lukujen hieman viisastuneet, saaneet oppia… . Silti on ihmeellistä, millaista tankerosuomea tarttuu verkkokalvolle kun nettikeskusteluja seuraa. Ei netissä kenenkään pidä liikoja välimerkeistä välittääkään, mutta jotkut alkeelliset kielioppisäännötkin unohtuvat. Nettietiketistä puhumattakaan.
PISA ja se ainut vieras kieli
Ns. PISA-tutkimusten mukaan suomalainen koululaitos on maailman huipulla. Pärjäämme vertailuissa hyvin, lähimain kaikissa aineissa.
Ja vieraita kieliä osaamme kuin vettä vaan. Tosin se ”vieras kieli” on nykyisin englanti, jota tuputetaan joka paikkaan. Inglismi valtaa maailmaa – jopa EU:ssa ranskalta ja saksalta. Vaikka asun itärajalla,mielestäni suomalaisten pitää pärjätä SKANDINAVIASSA ruotsinkin kielellä, ainakin auttavasti. Sitä on hyvä opettaa, vaikka vaihtoehtoinen itänaapurin kieli on vähintään yhtä tärkeä. Siksi on ihmeellistä, että esimerkiksi ”Suomen venäläisin kunta” Tohmajärvi ei saa nostaa venäjän kieltä edes ruotsin rinnalle koulujensa oppisuunnitelmissa. Lukuisia hakemuksia on tehty, turhaan. Itsekin otin asian esiin joku vuosi sitten ”OPPIA RAJALLA” – ”Obrazovanije na granitse” -nimisessä opuksessa.
Tieteen ja kirjallisuuden kieli
Englanti on syrjäyttämässä myös tieteen kielenä kaikki muut maailmankielet. Tutkimukset ja väitöskirjat ovat muuttumassa Suomessakin yhä enemmän englanninkielisiksi. Usein vain englanninkieliset tutkimukset myös noteerataan kun viroista käydään yliopistojen markkinamaailmassa kovaa kilpaa. Täytyy sanoa, että olen tähän mennessä lukenut aika pinon myös ala-arvoista englanninkielistä ”tutkimustekstiä”, joka on noteerattu vain siksi, että tekijä on käyttänyt ”maailmankieltä”.
Tieteessä yhden kielen käyttö supistaa kiistatta näköalaa ja -kulmaa. Myös lähteiden käyttöön se voi vaikuttaa. Ajatellaanpa vaikka Venäjää ja venäjän kieltä. Moni sitä taitamaton tutkii Venäjää, niin sanotusti Berkeleyn, Lontoon tai Oxfordin kautta. Näin läntiset (hienosti ilmaisten) diskurssit, paradigmat ja metodit tunkevat yksipuolisina Venäjä-tutkimukseen. Olen ollut läsnä kansainvälisissä, Venäjää käsittelevissä tiedekonferensseissa ja seminaareissa, joissa on puhuttu englantia vain sen takia että 2 tai 3 kymmenistä osanottajista ei satu osamaan venäjää. Näin kohteliaita kielimaailmassa ollaan inglismin suhteen!
Entä kaunokirjallisuus? Vain englanniksi käännetyllä tekstillä on merkitystä. Englantilaiset ja amerikkalaiset eivät edes merkkaa kunnolla käännöskirjoihin sitä että ne ovat translated, koska pienten maiden kaunokirjallisuutta ei muuten myytäisi. Sofi Oksaseltakin kyseltiin taannoin Lontoossa: Miksi et kirjoittaisi englanniksi? Voi Pyhä Sylvi, eivätkö imglismin huumeessa vaeltavat toimittajatkaan enää näe mitään eroa siinä käyttääkö kirjailija omaa kieltään vai enemmän tai vähemmän tankeroa!?
Joensuun virallinen Öisinajattelija