Olen Joensuun virallinen Öisinajattelija, …

…vapaa journalisti, pätkätutkija ja venäläisen kulttuurin sekatyömies. Kirjat, elokuva ja liikunta ovat mielipuuhaa – kuten kotiviinin pullottaminenkin. Kirja ja viinilasi kädessä on kiva löhöillä koska lukeminen on inhimillisen elämän älyllisin akti, jota sielu kaipaa kuin ruumis rakastelua jos elää pitkään puutteessa. Lukeminen haastaa, innoittaa ja rauhoittaa myös silloin kun  juoksentelee eri tapahtumissa, leikkii kansalaisaktivistia, etsii maailmanselitystä. Kirjoittaminenkin on hauskaa ja haastavaa. Siksi olen tässä. Kun lukemalla tai keskustelemalla erilaisten ihmisten kanssa löytää jonkun punaisen langan, idean, näkökulman tai kokee ahaa-elämyksen, on mukavaa syöttää pajunköyttä toisillekin…

Ryysyköyhälistöstä lähteneenä löysin itseni15-vuotiaana barrikadien vasemmalta puolelta. Siellä viihdyn yhä. Geneettisesti olen idän ja lännen risteytys – ja mentaliteetiltani pohjalainen. Silti kallein yksityisomistukseni lepää edessäni pöydällä. Sillä naputtelen tätä tekstiä. Mielestäni omaisuus on ihmisheimon ilkeä painolasti, usein riistoa ja varkautta, mutta ihmiskokemukset ja keskustelut rikkautta.

Innostuin 1960-luvulla kulttuuriradikalismista ja itäisestä naapurista. Sittemmin yli puoli vuosikymmentä vierähti  Lokakuun surrealistisen vallankumouksen kotimaassa. Myöhemmin, 1980-luvun katselin filmejä elokuva-arkistossa, hoitelin rantojen miehiä Tervalammella, lapsia Suomalais-venäläisen koulun kuraattorina, ja 1990-luvulla heiluin hetken nuorisosihteerinäkin – kunnes huomasin että hoitohommat ovat turhan rankkoja. Viimeiset 15 vuotta olenkin hiljaisessa  kammiossani  tutkiskellut pätkätöinä Venäjää. Itään liittyvät hommat jatkuvat tällä hetkellä kirjavahkon yliopisto”urani” jälkeen Joensuun kaupungin kulttuuritoimen leivissä.

Koulutukseltani olen filosofian lisensiaatti, jonka väitöskirja ei etene, teemakin on jo unohtunut. Ajattelen mieluusti toisin – ja öisin. Äkkiväärä kun olen, ihmissuhteeni ovat joskus repaleiset, mutta tunnepuolella lujat ja syvät. Matkakumppaneinani on vaeltanut muutama mukava nainen ja vaimo, joiden kanssa on siunaantunut kuusi ihanaa lasta. He ovat elämäni rakkaimmat ja tärkeimmät, vaikka en sitä aina muista…