Peräti puolitoista kuukautta kestänyt hellekausi taittui tänään 10.7.2013 Lieksassa. Satoi ja lämpömittari näytti alle 20. Itäinen pikkukaupunki oli pitkään Suomen lämpimimpiä paikkakuntia. Mannerilmasto vaikuttaa täällä ja Keski-Venäjän korkeapaineet panevat parastaan. Ei tarvitse lähteä etelän lomille. Niin, ja tulee sieltä idästä joskus muutakin hyvää kuin halpaa bensaa, tupakka, vodkaa ja kaviaaria. Edes Venäjän Karjalan metsäpalojen savut eivät ole pahemmin itärajalla alkukesästä häirinneet.
Pielisen museo, Ruunaa, Timitra ja kirjasto
Jos satut Lieksaan tänä kesänä – siis ennen heinäkuun lopun Vaskiviikkoja jolloin yleisöryntäys alkaa – mukavia pistäytymispaikkoja on esimerkiksi maankuulu Pielisen ulkoilmamuseo. Siellä esitellään talonpoikaisperinnettä laajemmin kuin missään muualla. Ruunaankoskella taas saa loistavaa matkailupalvelua ja kosketuksen koskenlaskuun: ei vaadi erityistaitoja. Timitranlinnassa avattiin pari viikkoa sitten Rukajärven museo (vai mikähän se virallinen nimi oli?), mistä löytyy sotahistoriasta kiinnostuneille jo hyvä alkukokoelma, joka karttunee vuosien varrella.
Kirjasto on Lieksan ykköskohde kulttuuriharrastajille. Siellä sattuu ja tapahtuu miltei viikottain. Trubaduuri ja ”Suomen parhaan countrybändin” eli HUOJUVAN LADON solisti Suonna Kononen kävi 4.7.esittämässä (100 vuotta tänä vuonna täyttävän) isoisänsä Reino Rinteen teksteihin sovitettuja kappaleita. Rinne oli varhainen ja kiihkeä, miltei linkolalainen luonnonsuojelija, joka on aivan liian vähän tunnettu. Suonna tekee hyvää perinnetyötä, onhan hän myös siviilissä kulttuuritoimittaja, mutta yhtä hyvin ammattimuusikko: miehestä on moneksi…LIEKSAN TYTTÖ on sitäpaitsi aivan upea kappale!
Atik Ismail Lieksassa
Lieksan urheilukenttä sijaitsee joen rannalla, lähes paratiisimaisemissa, totesi jalkapallolegenda Atik Ismail heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Atik veti jalkapalloleiriä yli 60 juniorille, alle 10-vuotiaalle jalkapalloharrastajalle. Seurasin treenejä kentän laidalta ja oli pakko todeta: tällaisia supersosiaalisia osaavia vetäjiä tarvitaan, jotta aidot joukkuepelit alkaisivat entisestään kiinnostaa – virtuaalimaailman sijaan!
Kaikki saivat pelata, tytötkin – ja Atikin esimerkki sekä suhtautuminen treeneihin oli sopivan letkeä ja leikkimielinen. Siinä oli jotakin samaa kuin reggaemies Bob Marleyn jalkapalloharrastuksessa, jonka hän yhdisti reggaemusiikin rytmiin. Marleyn tunnushan kuului: FOOTBALL IS FREEDOM!
Öisinajattelija