Viimeksi taisin kirjoitella Joensuusta kulttuurikaupunkina. Ja heti kohta eli viime viikolla tuli taas asiaa paikkakunnalle. Pataluodon koululla, Rantakylässä, järjestettiin suomalais-venäläinen Erityisliikuntaseminaari keskiviikkona ja torstaina (5.- 6. 6. ). Se oli kaksivuotisen ”Cross-Border Move for Health” -hankkeen avausseminaari. Osanottajia oli noin 60, suuri osa liikunta-alaa opiskelevaa nuorisoa. Koululla kokoontui samaan aikaan myös ”Sporttileiri”, jossa VAU:n toimesta esiteltiin eri vammaisurheilulajeja.
Pääluennoitsijat olivat liikuntakulttuurin huipputukijoita – professorit Hannu Itkonen ja Pauli Rintala Jyväskylän yliopistosta ja tohtori/tutkimuspäällikkö Aija Saari VAU:sta (= Vammaisurheilu- ja liikunta ry). Itkonen analysoi liikuntakulttuurin pirstaloitumista, eriytymistä ja sen sidonnaisuuksia muuhun nuorisokulttuuriin. Vaikka arkiliikuntaa ei paljon harrastetakaan, tilalle ovat tulleet muun muassa sellaiset oudommat lajit kuin frisbeegolf, parkour, rullaluistelu ja skeittaus. Kansainvälisessä vertailuissa suomalainen liikkuu Itkosen mukaan vielä hyvinkin paljon.
Pauli Rintala keskittyi erityisliikunnan historiaan ja sen läpimurtoon Suomessa. Liikuntaa harrastava vammainen on tätä nykyä jo varsin tavallinen ilmiö, mutta muutama vuosikymmen sitten käytiin kovaa kamppailua erityisliikunnan puolesta. Nykyinen asenne yhteiskunnassa alkaa olla se, ettei vamma määritä henkilöä; se on ominaisuus, mutta jokaisella pyörätuolissa istuvalla on identiteetti ja samat ihmisoikeudet kuin meillä muillakin. Aija Saari tosin epäili ettei vammaisjärjestöillä ole panoksia ja resursseja ajaa erityisliikkujan asiaa, koska vammaisten arjen oikeuksien puolustaminen vie tätä nykyä voimat. Entisiä oikeuksia kun karsitaan hyvinvointiyhteiskunnan alasajon myötä.
Erityisliikuntaa Venäjän Karjalassa
Venäjällä ollaan erityisliikunnan suhteen vielä alkuasetelmissa. Neuvostoaikana vammaiset olivat paljolti muilta näkymättömissä, suljettuina koteihinsa tai vielä useammin erityislastenkoteihin ja internaatteihin. Niissä olosuhteet olivat ankeat ja liikuntaan tuskin panostettiin.
Tilanne on kuitenkin muuttumassa esimerkiksi Karjalan tasavallassa. Energinen liikunta- ja urheiluministeri Jevgeni Shorohov on pannut tuulemaan. Jevgenin tunnen sen verran hyvin, että uskallan puhutella etunimellä. Kun keräsimme Hannu Itkosen kanssa aineistoja pienimuotoiseen tutkimukseen nimeltä ”Liikettä Venäjän Karjalassa”, Jevgeni oli suureksi avuksi. 10 vuotta sitten hän ei ollut vielä ministeri, mutta muistaakseni suht korkeassa virassa urheiluministeriössä. Oli ilo tehdä yhteistyötä hänen kanssaan – ja vahinko ettei Jevgeni ehtinyt kiireiltään Joensuun seminaariin.
Joensuun erityisliikuntaseminaarissa esiintyivät muun muassa ministeriön osastopäällikkö Sergei Malashov, Special Olympics -liikkeen puheenjohtaja Sergei Zuev, Karhumäen urheilukoulun rehtori Nina Bespalova ja Karjalan lääketieteellisen keskuksen johtava asiantuntija Nadezhda Prostakishena. Heistä Nina Bespalova on myös tunnettu valmentaja, jonka kasvatit, vammaisurheilijat ovat loistaneet kansainvälisissä kisoissa. Sergei Zuev pystyikin esittelemään melkoisen sarjan vammaisurheilun menestyjiä Karjalasta. Useimmat ovat saaneet mitalleja nimenomaan Special Olympics -liikkeen maailmankisojen talvilajeista.
Varsinaisen erityisliikunnan, siihen soveltuvien paikkojen ja esimerkiksi niin sanotun ”esteettömien tilojen” kannalta tilanne rajan takana on kuitenkin melkoisen surkea. Asiantuntija-ohjaajia ei ole ja innokkaat vapaehtoiset entusiastit työskentelevät esimerkiksi valmentajina ilman palkkaa. Vasta ensi syyskuussa aloittaa ensimmäinen kurssi – 10 ohjaajaa – Karjalan tasavallan pedagogisessa akatemiassa. Myös valtion rahoitus on täysin puutteellista ja tavallisen kansalaisen asenteissakin on kohentamisen varaa. Ollaan siis paljolti samassa tilanteessa missä esimerkiksi Kynnys ry aloitti vammaistoimintansa vuonna 1973, Suomessa.
Sergei Malashov näki kuitenkin tulevaisuudessa tilanteen paljon parempana. Vammaiset ovat tulleet ”näkyviksi” ja hyvin yleisesti ymmärretään myös heidän liikunnalliset tarpeensa. Jo pelkästään vammaisliikuntaa harrastavien määrä on kasvanut Venäjän Karjalassa viidessä vuodessa tuhannesta (2008) – kahteen ja puoleen tuhanteen (2012). Vammaisia on yhteensä noin 70 000, prosenttilukuna 8,8 % tasavallan väestöstä. Heistä peräti 86 % on invalidisoituneita eläkeläisiä, jotka ovat usein kokonaan liikunnallisten harrastusten ulkopuolella.
Öisinajattelija