Olen tavannut Vladimirin kaksi kertaa – ensimmäisen kerran Leningradin A.A.Zhadoville nimetyn valtionyliopiston Ulkomaalaisosaston takahuoneessa. Melko tarkalleen 40 vuotta sitten. Hän viivähti hetken osaston ulkomaalaisurkkijana ennen kuin suuntasi itäiseen Saksaan tärkeämpiin vakoilutehtäviin. Sieltä hän palasi takaisin ja eteni urallaan aina Leninin mauseleumin, Kremlin kellojen tuntumaan.
Toisen kerran tapasinVladimirin 10 vuotta sitten, valtiopäämiehen tehtävissä Moskovassa. Hän avasi ”Neuvostoliitossa ja Venäjällä opiskelleiden kansainvälisen seminaarin”. Kuuluin jostakin syystä suomalaisdelegaatioon, jonka matka itänaapuriin maksettiin ja meitä palveltiin ruhtinaallisesti: hotelli Rossija oli vielä pystyssä.
En ole koskaan ollut mukana yhtä kansainvälisessä porukassa. Mukana oli delegaatteja 130 maasta. Porukka puhui keskenään venäjää.
Vladimir avasi seminaarin rennosti ja istui puhemiehistössä jopa tunnin tai pari. Hän puhui sujuvaa venäjää ja osaksi saksaa, osallistui keskusteluunkin. Seminaarin hauskimman puheenvuoron käytti Sambian, Gambian tai jonkun muun valtakunnan musta ministeri, joka päätti puheenvuoronsa hauskasti venäjäksi: ”Nyt aion lopettaa itseni…”
Itsemurhaa ei onneksi tapahtunut, mutta sali nauroi lapsukselle ratkeamispisteeseen saakka. Vladimir poistui, mutta onnistuin lähietäisyydelle: lahjoitin hänelle Hannu Itkosen & Pentti Straniuksen väsäämän urheilullisen opuksen ”Liikettä Venäjän Karjalassa”. Liekö mies sitä lukenut? Palautetta en ole saanut, enkä odottanutkaan. Vladimirilla on ollut muita huolia…
Vladimir erosi, minä menin naimisiin
Menneellä viikolla kuulin suru-uutisen. Vladimir on eronnut. Ei virasta, vaan vaimosta. Se on rankempi juttu. Välitin hänelle osanottoni, tietenkin. Lupasin konsultaatiota ja psyykkasin: olenhan itse eronnut elämässäni jo jonkun kerran.
Vladimir ehti olla naimisissa 30 vuotta, melkein. Minä olen ollut naimisissa (tai ainakin asunut avo- tai avioliitossa) yhteensä 40 vuotta, melko tarkalleen. Vain lasteni äidit ovat vaihtuneet – ja nykyliitossa lapsia ei tule: meillä molemmilla on jälkeläisiä riittämiin, yhteensä kahdeksan. Lastenlapsiakin ovat lapseni jo hommanneet, yhteensä neljä.
Vladimirilla ei ole lastenlapsia, vaikka hänen tyttärensä ovat sopivassa naima- ja sikiämisiässä. Tämä ihmetyttää maassa, jonka väkiluku laskee ja jossa perinteiset perhearvot ovat kunniassa ja itsekkäät yksineläjät & homoparit saavat satikutia. Myös Vladimir on asiasta monesti maininnut. Juhlapuheissa. Hän on myös liittynyt hartaana uskovaisena ortodoksiseen kirkkoon ja puhunut paljon juuri perheen ja lastenkasvatuksen merkityksestä. Teema on tärkeä, onhan Venäjä avioerojen prosenttisuhteessa maailman johtavia valtioita.
Vladimir saattaa tosin itse kasvattaa kansaansa vielä joillakin yksilöillä mikäli epävirallisiin lähteisiin on uskomista. Mikäpä olisi hauskempaa! Onhan hän kuusikymppisenä vielä vitaali motoristi, tiikerinmetsästäjä, lentäjä ja sambomestari. Venäjä on tosin myös huhujen ja juorujen maa, missä virallinen journalismi on yhä neuvostokauden jäljiltä salailun ja sensuurin värittämää. Emme siis tiedä kuka nuori seiväshyppääjä tai voimistelija olisi Vladimirin salatun tai tulevan lapsen äiti. Emme myöskään tiedä, seurusteleeko Vladimir edes vakavasti ja onko menossa naimisiin jonkun nuoren kandidaatin kanssa. Suosittelen. Naimisissa on mukava olla.
Öisinajattelija