LISÄLEHTI MINISTERI MAURI PEKKARISEN HENKILÖKUVAAN

Ministeri Mauri Pekkarinen , tuo kahden ydinvoimalan mies, on Kinnulan poikia. Ellen väärin muista hän oli sisareni luokkatoveri – tai ainakin kaveri Teiniliiton aikaisessa KANNUKSEN YHTEISKOULUSSA. Kinnulassa ei ollut lukiota, joten pekkariset ja kinnuset , ja mitä niitä olikaan , kävivät lukiota KANNUKSESSA. Tämä VIERASopiskelijavoima toi puhtia Poutun elinkeinoelämään ja Kannuksen kaupungin, silloisen kylän, yöelämään – erityisesti Annelin Kahvi-Baarin ja Veljes-Baarin väliselle maastolle. Kyse oli etupäässä ja takapöydissä siitä, missä sai / pystyi juomaan ns. kovaa teetä, jonka aromeja hankki Matti Palosaari, legenda jo eläessään – ja varsinkin kuoltuaan.

Kerron vitsin: kävin Palosaarella kylässä joskus 1970-luvulla. Oli sunnuntai ja Matti oli päättänyt ajaa partansa. Partakoneen johto oli sen verran sykkyrällä, että ehdotin Matille: ”Hei, voishan tuota johtoa vähän oikaista, ei tarttis olla naama kiinni töpselissä?”
Siihen Matti loihe lausumaan:
”Pena hei, joutaa se sähkö kiertämähän…” Tämä siis varhainen kannaotto ydinvoimakeskusteluun.

Mutta palataan otsikon asiaan : olin vapaaoppilas Kannuksen yhteiskoulussa. Isän ehto oli se, että köyhän kakaran pitää pärjätä sen verran muita paremmin, että saa vapaaoppilaspaikan. Kannuksen yhteiskoulu, kuten moni muu oppilaitos tuolloin, oli yksityinen ja maksullinen oppilaitos jonne piti pyrkiä joko 4. tai 5. kansakoululuokalta. VAPAAOPPILASPAIKKOJA OLI NIUKASTI. Koulun rehtorina toimi 1960-luvulla Tyyne Kleemola. Hän oli Kannuksen kolmanneksi suurimman pojan (Tokoi, Aho, Kleemola), eduskunnan puhemiehen Kauno Kleemolan vaimo, joka oli tiukka rahalippaastaan. Tyyne keräsi lukukausimaksut henkkohtaisesti kenkälaatikon kanssa. Aina kun hän tuli meidän luokkaan, replikointi oli tuttua:
”Vapaaoppilaiden Arjan, Timon ja Pentin ei tarvitse maksaa, mutta Maiju, kerro isällesi että viime lukukauden maksu on yhä myöhässä”

Siinä , siis TYYNEN KENKÄLAATIKON TIIMOILLA oppi tietämään, mihin luokkaan kuului. Kerran en päässyt vapaaoppilaaksi. Isä marssi työhaalareissa rehtorin kansliaan ja löi nyrkin pöytään: ”Mitä helevettiä, eikös sen pojan keskiarvo ollut yheksän eikä mulla ole nytkään paljon tonnia enempää tuloja”. Tyyne Kleemola kaivoi pöytälaatikkoa ja totesi, että vapaaoppilasanomus oli jotenkin unohtunut sinne. Myönteinen päätös tuli seuraavana päivänä. Opin rakastamaan isää vasta myöhemmin…

Mutta, palataan asiaan. Mauri Pekkarinen siis kävi lukiota Kannuksen yhteiskoulussa ja oli Teiniliiton aktiiviaikoina jo sujuva poliitikko, ainakin diplomaattinen teini, toisin kuin KANNUKSEN-TOHOLAMMIN anti-integroituneet intiimi-anarkistit . Mauri nimittäin -kuten tuleva Kannuksen Kotirannan / vanhustentalon johtaja Risto Soini- otti aktiivisesti osaa lukiolaisten vapaaehtoisrientoihin eikä heitellyt kananmunia rehtorin postilaatikkoon, saatikka kirjoitellut VIVA CHE-iskulauseita tussilla luokkien seinille yöaikaan. Muistan että Mauri oli supliikkimies, joka avasi mieluusti ovia opettajille ja väitteli yhteiskunnallisista asioista pätevämmin kuin muuan politikkaa harjoitteleva aloittelija, Öisinajattelija, häntä jonkun vuoden nuorempi. Mauri kuului , muistaaksen Soinin Riston kanssa?=, myös luokkakantaisiin: hän kävi jonkun lukioluokan ainakin pariin kertaan. (Tästä en ole Maurin kohdalla tosin 100% varma)

Mutta, palataan asiaan. Mauri Pekkarinen oli INNOKAS LIIKUNNAN HARRASTAJA JO KANNUKSEN LUKION AIKOINA. Ettekä ikinä arvaa mikä oli Maurin laji<?

Mauri asui Kinnusen Hempan (?) kanssa viikot alivuokralla ystäväni Juha Samuli ”SAMMU” Juvosen (1952- 1993) talon yläkerran yksiössä. Rauha Sammun ja hänen kitaransa muistolle. Mutta, palataan asiaan: Pekkarisen Mauri oli pienestä koostaan huolimatta loistava koripalloilija, passari tietenkin. Juvosen talon pihapiiriin kuului iso riihi. Sinne oli värkätty koriskenttä. Kentän innokkain haltuunottaja, harrastaja ja lahjakkain koripalloilija oli porukassamme – MAURI PEKKARINEN. Uskokaa tai älkää. Hänen ponnistusvoimansa korialueella oli uskomaton, myös heittotarkkuutensa. Siinä pelatessamme, ja loistavan Simo Koskisen selostaessa tapahtumia häyrysmäiseen tyyliin, emme voineet aavistaakaan, että takakentän sukkaheittäjästä tulisi Suomen politiikan eliittiä, ministeri…

Joensuun virallinen Öisinajattelija