Matti Nykänen täyttää heinäkuussa 50 vuotta. Ilta-Sanomien kuvissa , viikonloppunumerossa 25.5.2013, mies näyttää nuorekkaalta – ikäistään nuoremmalta – ja hyvinvoivalta. Sitä hän onkin, ainakin fyysisesti. Juhlinta 50-vuotiaaksi sinnitelleen kansallissankarin juhlapäivän lähestyessä on jo alkanut…
Koska monen suomalaisen tavoin ihailen Matti Nykäsen saavutuksia ja juhlakirjoituksia 50-vuotiaan mäkihyppääjä-legendan ympäriltä on tulossa kesällä paljon, ajattelin olla ajoissa, blogikirjoittajana ensimmäinen…
Olen tavannut Matin vain kerran, mutta uskallan puhutella häntä – Matiksi. Kohtasimme kymmenisen vuotta sitten, Jyväskylässä, ja keskustelimme tuntitolkulla huippu-urheilusta yksityisissä bileissä. Tilanne oli sellainen, että olin naisystäväni autokuski ja Mattikin selvin päin. Olimme bileissä ainoat ”selväpäiset”. Tämä pitää sanoa ja alleviivata, koska lukija olettaa lähes aina Matin dokaavan ja mokaavan. Näin ei ole. Kokemukseni ja urheiluystävieni antamien todistusten mukaan Matti Nykänen on yleensä selvin päin ja useimmiten ystävällinen seuramies. Tästä vakuutuin itsekin.
Olen harvoin tavannut keskustelukumppania, joka antautuu spontaanisti kaikenkattavaan diskussiaan liikuntakulttuurin eri puolista, huippu-urheilun kirouksistakin. Taustaksi: Matti oli Jyväskylän pihabileiden ”hovimestari”, kokki ja ystävällinen tarjoilija – minä taas tilapäisvieras, vanha kuntoilija-maratoonari, joka juoksentelin vielä tuohon aikaan aktiivisesti. Nyt, 2013, on jalat juostu alta ja jalkavammat purevat: hiihdän, kävelen ja pyöräilen – vaan en juokse enää. Huippu-urheilija en ole koskaan ollut, mutta juoksemisesta, treenaamisesta ja alkoholismista tiedän aika paljon.
Juoppogeeni ja Matti
Tiedän myös senkin, että Matti Nykänen ei ole perinteinen alkoholisti, vaan tuurijuoppo, jota kiusaavat serotoniinitason vaihtelut. Matti juo harvoin, mutta paljon ja holtittomasti. Hän kärsii suomalaisen geeni-eli ”serotoniinijuopon” perusoireista: arvaamattomuudesta, äkkipikaisuudesta, väkivallasta. Suuttuu alta aikayksikön ja tekee tekoja, joita katuu heti kohta vilpittömästi. En niitä puolustele, ja Mattikin on tuomionsa ansainnut & istunut. ”Geenijuoppoja” taitaa olla alkoholisteissa pieni vähemmistö, ehkä 10 %. Varsinaisia alkoholisteja he eivät aina edes ole, mutta tekevät juovuspäissään joskus kamalia tekoja. Muistelen Antti Holopaisen näin luennoineen Tervalammella. Muistelen myös juoksennelleeni Tervalammella pari ihmistä kuoliaaksi puukottaneen miellyttävän kaverin kanssa monia lenkkejä, häntä yhtään pelkäämättä…
Olin töissä Tervalammen hoitolaitoksessa Vihdissä vähän yli 20 vuotta sitten. Tein juoppojen kanssa videoelokuvia ja kävin elämäkertakeskusteluja. Se oli antoisaa ja opettavaa aikaa. Opettajinani oli muutama todella pätevä työntekijä:
Päihdelääkäri Antti Holopainen ja sosiaalityöntekijät Seppo Toiviainen ja Pekka Pohjasvaara. Laitoksen johtaja Antti Särkelä oli ja on uraauurtava kokeilija päihdehuollossa – ilman häntä en olisi duunia saanutkaan: ”Ok, tee elokuvia, lenkkeile ja pelaa vaikka lentopalloa; sulla on vapaat kädet…toimintaa, toimintaa , juuri sitä nämä kaverit tarvitsevat”!
Ilmiö nimeltä Nykänen
Olen seurannut Matti Nykäsen uraa alkaen Oslon suurmäen ”hernerokkasumukisasta” 1982, jolloin hän voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Hypyt olivat huikeita tyylinäytteitä ja rämäpäisiä suorituksia vasta 18-vuotiaalta taitajalta, jonka huippu-ura kesti sitten reilut 10 vuotta. Matti oli mäkihypyn uskomaton luonnonlahjakkuus ja taituri, joka treenasi antaumuksella ja osasi keskittyä suurkilpailuihin. Hermot hallinnassa – sitähän mäkihyppy on. Ei niissä kisoissa alkoholisti pärjää….
Matin mediaura on toinen tarina. Sillä ei ole loppua ja Mattia voi pitää hyvällä syyllä mediaryöpytyksen ensimmäisenä suomalaisena julkkis-sijaiskärsijänä urheiluareenalla. Hän on ollut 4 x naimisissa ja vankilassakin istuneena antanut aihetta medialle itsekin ihan tarpeeksi. Uhrina häntä silti pidän, vaikka nyttemmin mies osaa myös julkisuuden hyödyntää: itse elämä opettaa.
Kun hänen viimeisin nais/ihmissuhteensa Susanna Ruotsalaisen kanssa kariutui, tunsin suurta surua. Matti oli ilman muuta vankilasta vapauduttuaan uuden elämänsä alussa ja Susanna siinä elämässä Suuri Rakkaus. Kumpi kenet menetti tai jätti ja miksi? – se on arvoitus, mutta uskon viisikymppisen miehen vielä löytävän elämänsä suunnan. Rakkaus on ihmeellinen drinkki – se humaltaa kuusikymppisenkin, voin vakuuttaa…
Öisinajattelija