KU-Viikkolehti 23.3. yllätti minut housut kintuissa – luin lehteä vessassa. Siinä luki:
”Kaupungit vasemmistolaisen politiikan keskiöön”.
Jaahas, aika kumma vaatimus!? Vaaditaan sitä, mikä on jo ajat sitten toteutunut vasemmistolaisessa politiikassa. Eiväthän vasemmistopuolueet ole aikoihin keskittäneet mitään toimintaa muualle kuin kaupunkeihin – eivät oikeastaan edes pikkukaupunkeihin.
Nyt itsestään selvyyksien asialla on nuori opettaja-tutkija Tero Toivanen, jonka mielestä ”kaupunkipolitiikka ratkaisee” ja ”nykyiset metropolit ovat globaaleja” – niin ja kaiken lisäksi ”mukana vapauttava elementti”. (nämä ovat Toivasen mietteitä käsittelevän KU-jutun kirjoittaneen Hannu Hurmeen väliotsikkoja…).
Elämää laitapuolella
Viime vuosikymmeninä koko maaseutu, Suomen laitapuolet ja laitapuolen kulkijat (paitsi maalla asuvat, myös työttömät) on tyystin unohdettu vasemmalla laidalla, myös ay-liikkeessä, jossa ei enää puhuta muusta kuin kiusaamisesta tai ay-herrojen ja eliittiryhmien omien etujen ajamisesta. Elämää on vain kaupungeissa, muka, siis poliittista elämää…
Seuraus tästä politiikasta on näkyvillä: perussuomalaiset ja keskusta juhlivat edelleen joka puolella Kehä kolmosen ulkopuolella eikä vasureilla olisi ilman Hesaa, Mansea ja muutamaa pohjoisempaa teollisuuskaupunkia minkään valtakunnan jalansijaa koko valtakunnan politiikassa. Niin, unohtamatta tietysti muutamaa osaavaa poliitikkoa tyyliin Paavo Arhinmäki, jota olen alkanut pikku hiljaa arvostaa entistä enemmän.
Laitapuolet keskiöön
Metropoli-ajattelu on nykyisin niin modernia, että kaikkien kurjien pikkukylien ainut pelastus tuntuu olevan se, että ne pakkoliitetään 100-300 km päässä olevaan ”cityyn”. Sekö köyhyyden ja työttömyyden poistaa, tuo lisärahkeita terveydenhoitoon, kouluopetukseen ja sosiaalipalveluihin. Tekisi mieli lainata muuatta OW Kuusista, joka sopivin välein aina tokaisi: ”Itse elämä opettaa…”. Niin, pakkoliitosten ja keskitettyjen palvelujen tulokset ovat laihanpuoleisia, jos pakkoliitos on ainut tavoite ja autuaaksitekevä toimi. Elämä opettaa.
Opettaja Tero Toivanen on, tottakai, oikeassa siinä että savupiipputeollisuus on mennyttä aikaa ja kaupungit muuttuneet. Myös ns. immateriaalinen tuotanto senkun kasvaa. Mutta ei tämä kehitys tee kaupunkeja ja tiivistä asumista yhtään autuaammaksi eikä varsinkaan ainoaksi vaihtoehdoksi. Viimeisten tutkimusten mukaan jopa se kuuluisa hiilijalanjälki voikin olla harvassa asutuksessa pienempi kuin suurkaupunkien betonilähiöissä. Ja vielä: työnteko sen immateriaalisen tuotannon sfääreissä on mahdollista miltei joka puolella Suomea yhtälaisesti.
Muutto maalle on jo alkanut (?)
Jos saan ennustaa, veikkaan lähivuosikymmeninä paluumuuttoa maalle. Ehkä aikaisemminkin. Suuret ikäluokat ovat tässä eturintamassa. Isot joukot eläköityvät parasta aikaa ja moni palaa juurilleen – sinne maalle, josta on leivän perään etelään lähtenyt. Ei pidä väheksyä myöskään suurten ikäluokkien ostovoimaa, vapautta valita mieluinen asumisympäristö.
Toinen iso joukko maallemuuttajia tulee olemaan punavihreä luontoporukka. Helsinkiin kaikki eivät mahdu, tarkoitan Käpylään, Kallioon ja muualle viihtyisään kaupunkiympäristöön. Toisaalta, tiedostava vasemmistolaisjengikin – lapsineen – alkaa etsiä entistä rauhallisempia maisemia elämälleen. Monenlaista työtä voi jo nyt tehdä ihan missä vain. Asuminen on todella moninkertaisesti halvempaa esimerkiksi Lieksassa kuin Käpylässä. Voi vain ihmetellä, mikseivät punavihreät äänestä jaloillaan, jätä Helsinkiä?
Ja ellei Suomessa tajuta millaisia arvoja luontoympäristö, maalla-asuminen ahtaassa ”globaalissa” Euroopassa edustaa, saattaa käydä niinkin, että luontomme ”varastaa” joku muu. Mikäpä siinä, Lieksakin kansainvälistyy pikavauhtia…
Siispä: LAITAPUOLET KESKIÖÖN vasemmistolaisessa aluepolitiikassa, kaikessa politiikassa!
Öisinajattelija