Tämä on blogi.
Siis hlö-kohtainen lokikirja päivän tapahtumista – sellaisia pv-kirjoja minä en yleensä kirjoita, ja monet muutkin blogit ovat kaikkea muuta kuin blogeja
Mutta joskus mietityttää menneet, joskus herkistyy.
Omistan tämän pienen blogini 1980-luvun takaiselle ystävättärelleni. Älä tykkää pahaa, MP. Muistathan TRE-festivaalin?
On hienoa muistella menneitä, esim Doors-yhtyettä. Se oli aikamoinen kummajainen ja Jim Morrison se liskokuningas, jota vielä tutkitaan, hänen kiistanalaista kuolemaansa Pariisissa, arvuutellaan.
People are strange – en muista koskaan tanssineeni yhtä seksuaalisesti, MP, en ainakaan siihen asti. Spasibo. Olimme molemmat strange…ja alasti…ja tuskin edes humalassa…, vain kiimassa.
En ole käynyt Jim Morrisonin haudalla, jonne halusimme, enkä ole lähiaikoina menossa. Silti Jim oli runoilija, rock-sarjassa, jonka veroista ei ole löytynyt, ainakaan vielä. Jotakin klassikkoa, jotakin slaavilasta? Väitöskirjakin olemassa. Light my fire!
Kuolema tekee giljotiinin tai aiheettomankin glorifioinnin. Niin ei ole Morrisonin kohdalla. Ei Sergei Jeseninin ja Vladimir Majakovskin kohdalla, joita ponjasit, MP.
En epäröi sanoessani: Jesenin oli Venäjän viimeinen maaseuturunoilija, kaikkien naisten lemmikki…, jolle ikuisesti kateellinen, josta olen kirjoittanut.
Majakovski – julistemies, joka pettyi systeemiin yhtä paljon kuin Jesenin. Jesenin kulki aitona romantikkona maaseudun läpi, tuli sieltä, hän oli aito, Venäjän EinoLeino. Viimeinen siellä kaukana… Miksi Majakovki ampui itsensä? -No, tietenkin rakkaudesta, ei systeemistä, jota halusi ymmärtää ja jonka luomiseen kulttuurin puolella osallistui.
Jesenin kuoli… siis itsemurhasi myös pelkästä romantiikasta, pettymyksestä itseensä, naisiin, viinaan, Isadoraan ja systeemin proletaari-intelligentteihin…
People are strage, niin minäkin.
Rakkaudella, muistoilla MP,
Öisinajattelija